Valdemar Kosonen-Tuntematon ritari numero 25

Tällä kertaa lähtökohta artikkelille oli kovin erilainen kuin edellisessä jutussani Mannerheim-ristin ritari Arvid Janhusesta. Janhusesta oli kohtuullisen hyvin elämäkertatietoja saatavilla, mutta kuvia oli erittäin niukasti. Valdemar Kososesta sen sijaan löytyi yllättävänkin paljon kuvia SA-kuva-arkistosta, mutta tietoja hänestä löytyi erittäin vähän. Käytännössä kaikissa lähteissä siteerataan nimitysesitystä ja nimitysperusteluja, mutta juuri mitään muuta ei löydy. Edes ”Kansa taisteli”-lehden jutuissa häntä ei mainita kertaakaan.

Valdemar Kosonen syntyi 5. maaliskuuta 1916 Nuijamaalla. Hänen vanhempansa olivat mökkiläinen Juho Kosonen ja Ida Hokkanen. Kirjallisissa lähteissä sisaruksia ei mainita, mutta erään internetin sukututkimussivuston mukaan hänellä olisi ollut kuusi sisarusta. Valdemarin lapsuudesta ja nuoruudesta tiedetään vain, että hän kävi kansakoulua. Asevelvollisuutensa hän suoritti Rannikkotykistörykmentti 2:n riveissä 1937–38. Siviiliammatiltaan hän oli työmies. Talvisodassa hän palveli ammusmiehenä Saarenpään linnakkeessa. Hänet kotiutettiin 14. toukokuuta 1940.

Jatkosota

Uuden sodan syttyessä Valdemar sai komennuksen kranaatinheittimien tulenjohtoryhmän tähystäjäksi Jalkaväkirykmentti 15:n toiseen pataljoonaan. Sodan alkuvaiheessa rykmentti oli asemissa Simpeleen alueella. Heinäkuun 1941 jälkipuoliskolla suoritettiin väkivaltaista tiedustelua. Varsinaiseen hyökkäykseen lähdettiin heinäkuun lopussa. Eversti Hersalon 15. divisioonan kaikki kolme rykmenttiä eli JR 15, JR 36 ja JR 57 hyökkäsivät hieman epätavallisesti kaikki rinnakkain. JR 15 oli divisioonan vasemmalla kaistalla. Valdemar Kososen taistelupaikkoja olivat ainakin Kangaskoski, Kaitsansalo, Änkilänsalo, Tiurala ja Viisjoki. Pian myös korkeammat upseerit huomasivat hänen rohkeutensa, aloitekykynsä ja reippaat otteensa.

Ritariesitys ja nimitys

I Armeijakunnan virkaatekevä komentaja, kenraalimajuri Einar Mäkinen teki esityksen Päämajaan 13. lokakuuta 1941. Esityksessä todettiin seuraavaa: ”Kangaskosken eteläpuolella Kokkolanjoen varressa, paikassa josta ei päästy eteenpäin, tuhosi oma-aloitteisesti käsikranaateilla ja kasapanoksilla pesäkkeen ja korsun, joka oli täynnä ryssiä. Samasta mäestä ampui ryssän tarkka-ampujan ja haavoitti tja:n.

Änkilänsalon motin perässä ilmoittautui vapaaehtoisesti tuhoamaan asemien sisään päässeen hyökkäysvaunun. Hv:n hän sai pysähtymään, joka sitten tuhottiin kasapanoksella. Tapaus vaikutti kohottavasti koko pataljoonan taistelutehoon. 4 muuta hv:a tuhottiin heti perään asemissamme ja 1 vaurioitettiin. Oli vapaaehtoisesti opastamassa ja valtaamassa Tiuralan Kunnalliskotia, joka saatiin haltuumme vasta liekinheittimin ja kasapanoksin. Paksujalassa joutui hän tiedustelu-tehtävissä yhtäkkiä vastakkain ojassa olevan ryssän politrukin ja 3 aliluutnantin kanssa. Kosonen ampui 3 aliluutnanttia heti, mutta panokset loppuivat lippaasta. Kosonen riensi seuraavaan ojaan politrukin ampuessa häntä kohti. Ojassa sai Kosonen kuitenkin pistoolinsa ladattua ja teki selvän politrukista.

Stm. Kosonen kuuluu krh:n tju:een, jossa hän on toiminut tähystäjänä esimerkillisellä rohkeudella ja taidolla. Mutta kun tilanne on vaatinut, hän on tarttunut oma- aloitteisesti toimintaan, josta muutamia yllä on esitetty.”

Huomattakoon, että 13. lokakuuta päivätyssä esityksessä puhutaan edelleen sotamies Kososesta. Useimmissa lähteissä mainitaan, että hänet olisi ylennetty alikersantiksi 11. lokakuuta 1941. JR 15:n sotapäiväkirjassa todetaan kuitenkin, että 17. lokakuuta kello 21.00 ”Ev. Virkki soitti puh., että korpr. Kososesta on tehty II lk:n Mannerheimin ristiritari”. Tämän perusteella voidaan olettaa, että Valdemar Kosonen oli ylennetty korpraaliksi todennäköisesti aivan hiljattain lokakuun alkupuolella. Esitys ritariksi hyväksyttiin Päämajassa välittömästi, ja nimityspäiväksi vahvistettiin 16. lokakuuta. Hänestä tuli ritari numero 25.

Virallisissa nimitysperusteluissa siteerataan esitystä lähes sanatarkasti. Ne kuuluivat seuraavasti: ”Ylipäällikkö on pvm:llä 16.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Valdemar Kososen, joka [Kokkolanjoen] jokivarressa, josta ei päästy eteenpäin, tuhosi oma-aloitteisesti käsikranaateilla ja kasapanoksilla varmistetun pesäkkeen ja korsun, joka oli täynnä vihollisia. Samasta paikasta ampui hän vihollisen tarkka-ampujan ja haavoitti tulenjohtajaa. Sotamies Kosonen ilmoittautui vapaaehtoisesti tuhoamaan asemien sisään päässeen hyökkäysvaunun ja saikin sen pysähtymään. Hyökkäysvaunu tuhottiin kasapanoksilla. Tapaus vaikutti kohottavasti koko pataljoonan taistelutehoon. Syntyneessä taistelussa tuhottiin heti alkuunsa viisi hyökkäysvaunua. Heti tämän jälkeen oli hän jälleen vapaaehtoisesti opastamassa ja valtaamassa erästä kunnalliskotia [Tiurala], joka liekinheittimin ja kasapanoksin vallattiin. Seuraavissa taisteluvaiheissa joutui tiedustelutehtävissä sotamies Kosonen yht’äkkiä vastakkain ojassa olevan vihollisen politrukin ja kolmen aliluutnantin kanssa. Selviydyttyään heti kolmesta aliluutnantista ja panoksien lippaasta loputtua Kosonen syöksyi seuraavaan ojaan politrukin ampuessa häntä kohti. Ojassa sai Kosonen kuitenkin pistoolinsa ladattua ja politrukin taistelu päättyi siihen.

Sotamies Kososen esimerkillisestä rohkeudesta ja taidosta sekä oma-aloitteisesta toimesta on yllämainittu esimerkkinä esitetty.”

Jalkaväkirykmentti 15 järjesti juhlalliset seremoniat ritarinsa kunniaksi. Rykmentin sotapäiväkirjassa todettiin 19. lokakuuta varsin kaunopuheisesti mm. seuraavaa: ”Soittokunta soitti JR 15 kunniamarssin. Seurasi Ev. Virkin puhe, jossa hän mainitsi ne ansiot, joiden perusteella Ylipäällikkö on suonut II lk:n Mannerheimristin merkin. Ev. Virkki ylensi myös tällä päivänmäärällä korpr. Valdemar Kososen alikersantiksi.

Torvisoittokunta soitti Porilaisten marssin, jonka jälkeen laulettiin Maamme. Lyhyt ja arvokas suomalaisen sotilaan kunnon kunnianosoitus taistelumaastossa, jonka peitti puhtaaksi juuri satanut ohut lumikerros, teki unohtumattoman vaikutuksen. Kom:n teltassa oli alikers. Kosonen kunniavieraana.”

Yllä olevan sotapäiväkirjan tekstin perusteella alikersantiksi ylennyspäivä olisi siis vasta 19. lokakuuta, eikä lähteissä mainittu 11. lokakuuta. Tilaisuudesta on useita kuvia SA-kuva-arkistossa.

Alikersantti Valdemar Kososen myöhemmistä vaiheista on vain hyvin niukasti tietoa. Joka tapauksessa hän kuoli 22. huhtikuuta 1942 Viipurissa 13. sotasairaalassa. Sairaalaan joutumisen syynä oli ilmeisesti sairaus. Hänet haudattiin Johanneksen sankarihautaan. Omaa perhettä hänellä ei ollut. Mannerheimristin lisäksi hänelle on myönnetty 1. luokan Vapaudenmitali ja talvisodan muistomitali.

Raimo Malkamäki 

Kirjoittaja on sotahistorian harrastaja. Artikkelin kuvat ovat SA-kuva-arkistosta.

Julkaistu Vapaussoturissa 3/2025.