Torjutaanko sovinto yhä? (4/2020)
Vapaussodan voitonparaati Helsingissä järjestettiin 16. toukokuuta 1918. Suomen laillinen hallitus oli ajanut oikeuksiaan ryhtymällä riisumaan venäläisjoukkoja aseista tammikuun lopussa 1918, ja samaan aikaan punaiset Suomessa nousivat kapinaan Venäjän bolsevikkien tukemana. Tätä taustaa vasten on loogista, että rauhansopimuskin saatiin aikaiseksi jossain vaiheessa; rauha solmittiin Neuvosto-Venäjän kanssa Tartossa 14. lokakuuta 1920.
Rauhansopimuksilla on sikälikin merkitystä, että niillä pyritään edes jollain tavalla kompensoimaan tuhoja. Sodilla kun ei ole voittajia kaikkien osapuolten kärsiessä tappioita. Jää orpoja ja haavoittuneita, koteja ja teollisuuslaitoksia tuhoutuu ym.
Vapaussodan karvaita menetyksiä yritettiin paikata mm. punaisten puolella taistelleiden rangaistuksia lieventämällä. Joka tapauksessa kesti vuosikausia ennen kuin jonkinlaiseen veljessopuun päästiin, ja viimeistään talvisota yhdisti koko kansakunnan taisteluun vapauden puolesta.
Sovinnon elkeisiin lukeutuivat vapaussotamme valkoisen osapuolen edustajien kunniakäynnit punaisten haudoilla, ja kunniakäyntejä yhä jatketaan perinnetyötä tekevien keskuudessa. Aikoinaan vapaussoturien keskuudessa laajalti kannatettiin myös sitä, että punaisten puolella taistelleet saisivat korvauksia menetyksistään. Heille avustuksia myös ryhdyttiin maksamaan, mutta maan vapauttajien kohdalla valtiovalta oli huomattavasti nihkeämpi. Heille saatiin avustuksia pitkälti yksityisiltä tahoilta.
Sovinnon kättä on jo tarjottu vuosikymmeniä, mutta se yhä torjutaan mustavalkoisesti asioihin suhtautuvien keskuudessa. Merkillistä sekin, että entistä laajempi osa yhteiskuntaamme vähättelee itsenäisyytemme pelastanutta vapaussotaa.
Erityisesti punaista myyttiä korostavat näyttävät palanneen vanhoihin juoksuhautoihin vaikkapa ottamalla uusiokäyttöön halventavan sanan lahtari, mikä ei liiemmin herätä paheksuntaa vihasanoja suurennuslaseilla etsivien keskuudessa.
Kuinka pitkälle annetaan menneiden aikojen kommunistisen kylvön korjata satoa Suomessa? Toivottavasti maassamme ei enää mennä silmät ummessa umpikujaan, josta ei ole poispääsyä!
