Tänään on teille syntynyt Vapahtaja (5/2022)

Toimin täällä Ylöjärvellä Viljakkalan alueen pappina. Kaunis Viljakkalan kirkko sijaitsee mäellä aivan kirkonkylän keskellä. Kirkko on tullut vuosien varrella minulle tutuksi. Mutta yllätyksiäkin aina tulee vastaan. Ehdin seistä kymmeniä kertoja kirkon alttarilla kasvot alttaritauluun päin, kunnes silmiini osui pienet reiät maalauksen kankaassa. Ihmettelin reikiä ja kysyin entiseltä kirkkoherralta niiden alkuperästä. Sain kuulla, että ne ovat luodinreikiä. Ne ovat syntyneet vuoden 1918 maaliskuun taisteluissa kirkonmäellä. Taistelut ovat olleet niin kiivaita, että luodit ovat osuneet myös kirkkoon. Ainakin kaksi luotia lensi ison hautausmaan puoleisen ikkunan läpi ja lävisti alttaritaulun. Näitä kahta luodinreikää ei ole haluttu korjata. Ne ovat muistuttamassa kirkkovieraita ja pappia siitä, että hyvin lähellä meitä on taisteltu verisesti.

Toinen luodeista on osunut naishahmoon kuvan etualalla. Hän on mitä ilmeisemmin Maria, Jeesuksen äiti. Se saa minut muistelemaan Jeesuksen äitiä, jonka sydän varmasti murtui juuri tuossa paikassa: poikansa ristin juurella. Se saa minut myös muistelemaan niitä Viljakkalassa vuonna 1918 kuolleita punaisia ja valkoisia taistelijoita, jotka lähtivät omasta mielestään oikeutettuun taisteluun itselleen tärkeiden asioiden puolesta.

Toinen Felix Frangin 1896 maalaaman alttaritaulun lävistäneistä luodeista osui pääkalloon, joka on kuvassa alhaalla edessä Jeesuksen ristin juurella. Taiteilija on maalannut Jeesuksen ristin juurelle pääkallon muistuttamaan siitä, että paikkaa kutsuttiin Pääkallonpaikaksi ja Golgataksi. Se oli teloituspaikka, joka herätti aikalaisissa kauhua. Katsoessani tuota luodin lävistämää pääkalloa ajattelen, että se kuvaa kuolemaa, joka on nyt Jeesuksen kuollessa Golgatalla voitettu. Kristus on kuollut koko maailman syntien tähden ja avannut meille tien Isän Jumalan luo. Hän on meidän rakas Vapahtajamme.

Mikael Agricolalla oli vuonna 1548 ongelma. Hän oli kääntänyt Uutta testamenttia suomenkielelle ja oli tullut Luukkaan evankeliumin toiseen lukuun. Siellä hän tuli Betlehemin yöhön, pellolle paimenten luokse. Yhtäkkiä heille ilmestyi enkeli. Enkelillä oli paimenille viesti. Agricola käänsi: ”Teille on tänä päivänä syntynyt…” Syntynyt – mikä? Piti kääntää kreikankielen sana soter, joka kuvaisi kaikkea sitä, mitä Jeesus oli. Sille sanalle ei ollut olemassa suomenkielistä vastinetta. Mikä sana kuvaisi sitä täydellistä vapautusta ja pelastusta, jonka tämä pieni lapsi tulisi vielä meille hankkimaan? Agricola keksi uuden sanan ”Vapahtaja”. Niinpä enkeli on vuosisadat lausunut kaikille kirkkovieraille jouluna: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Enkeli kehotti paimenia etsimään tämän Vapahtajan. Meille rakkaassa Enkeli taivaan-laulussa Luther kehottaa meitä tälle samalle matkalle: ”Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses.” Hän, joka seimessä nukkuu, on siis Lutherin mukaan minun Vapahtajani. Ymmärrän, että on eri asia sanoa esimerkiksi ”äiti”, kuin ”minun äitini”. Minun Vapahtajani on minun omani. Tänä jouluna ja kaikkina elämäni päivinä.

Juha-Pekka Haavisto
seurakuntapastori
Ylöjärven seurakunta