Tammisunnuntain muisto (1/2022)

– menneisyys ei muutu toiseksi väheksymällä.

Kahden vuoden takaisessa Vapaussoturi-lehden pääkirjoituksessa tuotiin esille 2020 alussa Ylen nettisivuille ilmestynyt juttu otsikolla ”Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa”. Tämänkaltaisen viestinnän luulisi sijoittuvan aatteen paloa tuottavaan mediaan, mutta tasapuolisesti kaikkia suomalaisia tavoittelevassa valtakunnallisessa mediassa tarkoitushakuisuus herättää lähinnä myötähäpeää.

Tässä lehdessä Mikko Uola toteaa yllä mainittuun liittyen, että historiattomalla kannanotolla on mahdollisuus yrittää mitätöidä perinteen merkitystä. Menneisyys ei tosin muutu toiseksi sitä väheksymällä. Tammisunnuntain tapahtumilla on taikka tulisi olla Suomen historiassa aivan keskeinen merkitys. Tuo päivä määritti aikanaan maamme valtiollisen tulevaisuuden suuntaa ehkä enemmän kuin mitään muu päivä.

Tosiasia on, että äärivasemmisto oli voimissaan viime sotien jälkeen Suomessakin, ja silloisissa olosuhteissa tammisunnuntain muistamisen perinteen jatkaminen ei ollut itsestään selvää. Tätä kuvastavat tapahtumat Riihimäellä 28. tammikuuta 1945, jolloin joukko paikkakuntalaisia oli ravintola Allinnassa muistelemassa tammisunnuntaita kokoontumisiin liittyvistä rajoituksista huolimatta. Tilaisuuden aikana ravintolan ulko-ovelle tuli valvontakomission jäseniä ja Valpon edustajia. He epäilivät laitonta kokoontumista. Valtuuskunta saatiin poistumaan, kun heille vakuutettiin tilaisuuden olevan Kallen päivien viettäminen. Paikalla kerrottiin olevan kolme Kallea juhlistamassa nimipäivää. Heidän sukunimensä myös mainittiin, tosin yksi nimi oli mielikuvituksen tuotetta ja lähes kaikki tilaisuuteen osallistuneet olivat entisiä suojeluskuntalaisia. Tilaisuudessa päätettiin ryhtyä kokoontumaan vuosittain ja keräämään varoja vapaussodan invalideille. Nykyisin tuotto käytetään sotiemme veteraanien ja heidän puolisoidensa hyväksi.