Pentinkulman sota ja rauha
Urjamedia on nimensä mukaisesti Urjalassa toimiva kustantaja, joka julkaisee muun muassa pitäjänhistoriaan liittyviä teoksia. Väinö Linnan syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Seppo Pirhonen ja Ilkka Markkula julkaisivat useita vuosia valmistelemansa teoksen nimeltään ”Ettes suotta kapinoittis – Pentinkulman sota ja rauha”. Nimi jo viittaa siihen, että kirjassa myös vertaillaan Linnan ”Täällä Pohjantähden alla”-trilogian tapahtumia todellisuuteen.
Teos on tietokirja, missä on mittava dokumenttiaineisto. Tekijät ovat tehneet arkistotyötä todella paljon. Laajoine henkilö-, paikannimi- ja oikeuspäätössisältöineen kirja tallentaa ansiokkaasti paikallishistoriaa. Urjalan ulkopuolisille lukijoille kirja tarjoaa runsaasti yhtä pitäjää laajempaa taustatietoa niin vuotta 1918 edeltävistä tapahtumista kuin vapaussodan taisteluista. Lähes kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen tuntuma Linnan romaanikuvauksiin vuodesta 1918. Pirhosen ja Markkulan kirja kertoo hyvin, mikä on tarua, ja mikä on totta.
Kirjassa todetaan hyvin se, mikä viime vuosina on julkisessa keskustelussa ja muisteluissa korostunut: ”Vietettäessä 100-vuotismuistovuotta sisällissodasta hallitsevana tulkintana oli punainen näkökulma. Valtaosa julkaistuista kirjoista käsitteli asiaa siitä näkökulmasta. Korostetusti esillä oli uhriutumisen teema, kun sisällissotaa on katsottu lopusta käsin. Valkoinen puoli on nyt enemmän hiljaa.”
Juuri näin Suomessa on käynyt. Tämä teos kuitenkin antaa mahdollisimman tasapuolisen historiakuvauksen, minkälainen oli Suomi ja Urjala vuoteen 1918 liittyvissä tapahtumissa. Mitä tulee sodan nimeen, niin siitä kirjoittajat aprikoivat: ”Aika näyttää, löytyykö joskus yhtenäinen käytäntö.”
Kirjan urjalalaisia koskevat liitetilastot eivät ole uhripositiojärjestyksessä. Tilastot alkavat hengissä selvinneistä punaisista, jatkuvat pakko-otolla punakaartiin otetuista. Luetteloitu on myös sotaan osallistuneet valkoiset, samoin suojeluskunnan jäsenet. Vasta sitten tulevat sotatoimissa ja vankileireillä kuolleet.
Vertailussa Linnan trilogiaan Pirhonen ja Markkula todistavat hyvin, että romaani on romaani, mutta tietenkään se ei ole syntynyt tyhjästä. Linna on käyttänyt paljon oikeita esikuvia, tapahtumia, paikkoja jne. Kuten jo ennenkin on todettu, niin ”Pohjantähti” antaa historiallisesti väärän kuvan vuoden 1918 kapinasta. Se ei oikeasti ollut torpparikapina. Romaani antaa myös liioitellun kuvan porvareista ja lahtareista. Punaisen terrorin teot huhtikuulta 1918 ovat romaanissa paljon vähäisempiä kuin mitä oli todellisuus Urjalan seudulla.
”Pohjantähden” koskettavampia kohtia on, kun Koskelan Jussi joutuu luovuttamaan pappilan menojen katteeksi kolmasosan torpan peltoalasta. Tässä uudemmassa teoksessa puolestaan kerrotaan, että todellisuudessa Suomessa ei ollut yhtään tällaista tapausta seurakuntien virkatalojen ja heidän torppareidensa välillä.
Hämeenkyröläisjuurilta lähteneenä minua kiinnosti Urjalan punaisten rooli – niin oikeasti kuin romaanissa – Ikaalisten ja Kyröskosken (Mannanmäen) taisteluissa. Noissa taisteluissa oli oikeasti urjalalaisia punaisia. Romaanissa Pentinkulman plutoona aloitti siellä sotansa. Oikeina tietolähteinä Väinö Linnalla oli noista taisteluista punakaartista kaksi enoaan, Taavetti ja Pauli Nyman, jotka molemmat selvisivät hengissä vuodesta 1918.
Jouni Koskela
Ilkka Markkula ja Seppo Pirhonen: Ettes suotta kapinoittis – Pentinkulman sota ja rauha. 446 sivua. Urjamedia 2020.
Julkaistu lehdessä 2/2021.
