Punakaartin väkivalta pääkaupunkiseudulla
Mikko Uolan mukaan totalitaarisissa järjestelmissä on tapana sopeutua aikakauden vaatimuksiin, ja sama ilmiö on vahvistunut myös Suomessa, jossa menneisyyttä tulkitaan yhä enemmän jälkiviisaasti oman aikamme arvojen mukaisesti: ”Se näkyi suorastaan pelottavan tietoisena vinoutuneena historian tulkintana itsenäisyytemme juhlavuonna 2017 sekä erityisesti 2018, kun itsenäisyytemme lunastamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta.” Maan vapauttamista ei liiemmin tuotu esille, ja huomio kohdistui vankileireihin sekä laillisen hallituksen kukistamista yrittäneiden karuihin kohtaloihin. ”Oikeastaan lainkaan ei pohdittu syitä ja seurauksia eli sitä prosessia, joka tuolloin johti väkivaltaan ja kärsimyksiin”, korostaa Uola uusimmassa teoksessaan punakaartin väkivallasta pääkaupunkiseudulla.
Uola lukeutuu siihen joukkoon, jossa ei pohdita menneisyyden tapahtumia historiankirjoituksen valtavirran ideologista agendaa myötäillen. Etenkin mediassa on vallalla itsesensuuri, jonka olisi jo luullut jääneen jonnekin tunkkaiselle 1970-luvulle.
Uola on kirjoittanut teoksensa sen vuoksi, että historiallisen prosessin syitä voitaisiin nostaa esille kattavasti. Hänen tavoitteenaan on kuvata yksityiskohtien kautta poliittista väkivaltaa pääkaupunkiseudulla vuosina 1917–1918. Tässä hän on tehnyt perusteellista työtä ja tuo esille aikalaislähteisiin tukeutuen traagisia tapauksia, joista osasta on pyritty vaikenemaan myös nykyisessä oikeudenmukaisuutta ja suvaitsevaisuutta korostavassa Suomessa. ”Esimerkiksi lehdistö kertoi tapahtumat avoimesti ja yksityiskohtaisesti henkilöt nimeltä mainiten toisin kuin itseään sensuroivat tiedostusvälineet reilut sata vuotta myöhemmin”, toteaa Uola.
Kirjan rankat kuvaukset vallankumouksellisen väkivallan uhreista ja tekijöistä sekä teoista langetetuista seuraamuksista eivät ole piristävää luettavaa. Lukukokemus on joka tapauksessa tarpeellinen, jotta asiat eivät unohtuisi eivätkä toistuisi vastaavanlaisen kahtiajaon mahdollisesti jakaessa uudelleen kansakuntaa. Tätäkin taustaa vasten on perusteltua kysyä, miksi teoksen aihepiiri on yhä Suomessa vaiettua historiaa…
Vesa Määttä
Mikko Uola: Joka miekkaan tarttuu. Punakaartin väkivalta pääkaupunkiseudulla 1917–1918. 359 sivua. Mikko Uola 2020.
Julkaistu lehdessä 4/2020.
