Maakunnallinen Tammisunnuntain muistojuhla Kuortaneella

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys on järjestänyt tammisunnuntain maakunnallisia muistojuhlia vuodesta 1993 alkaen eri paikkakunnilla. Vuorossa oli tällä kerralla Kuortane jo toiseen kertaan. Edellisen kerran Kuortane vastasi järjestelyistä vuonna 1999.

Kunnan ja seurakunnan lisäksi järjestelyissä olivat mukana reserviläisjärjestöt. Laivaston soittokunta on ollut pitkäaikainen ohjelmansuorittaja juhlassa, kuten tälläkin kerralla muiden ohjelmanumeroiden lisäksi. Musiikkiesityksiä johti musiikkikomentajakapteeni Juha Ketola.

Päiväjuhlaa edelsi perinteiseen tapaan sanajumalanpalvelus. Sen päätteeksi lähetettiin seppelpartiot sankarihaudoille ennen varsinaista päiväjuhlaa. Juhlasalina oli Kuortaneen Urheiluopiston Palloiluhalli, jonka 300 istumapaikkaa olivat jokseenkin täynnä juhlaan virittäytynyttä yleisöä. Juhlapuheen piti kontra-amiraali Jori Harju.

Vapauden ja perinteiden puolesta

Tervehdyssanat juhlan aluksi esitti Lakeuden Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Veli Suvanto. Hän on toiminut juhlatoimikunnan johdossa jo useina vuosina. Hänen mukaansa tehtävä on ollut aina mieluinen, koska paikkakunnat pitävät juhlapaikan osoittamista kunnia-asianaan. Paikalliset toimijat ovat aina olleet innolla mukana tapahtumassa palveluitaan tarjoten. Siitä kiitos heille!

–  Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys vaalii isänmaamme vapauttajien 1918 sekä vapautemme ja itsenäisyytemme puolustajien ja 1939–1945 sotien muistoa ja kunnioitusta. Pidämme vapaussotina kaikkia 1900-luvulla käymiämme sotia. Perinnetyössä huolehdimme myös siitä, että suojeluskunta- ja lottajärjestöjen merkitys maamme itsenäisyyden saavuttamisessa ja säilyttämisessä pysyy elävänä tietoisuudessamme, totesi Suvanto ja kertoi:

–  Perinteitä noudattaen laskimme sankarihautausmaalle Vapaussodan sekä Talvi- ja jatkosodan muistomerkeille havuseppeleet, joiden nauhoissa lukee: ”Sankarivainajien muistoa kunnioittaen – Tammisunnuntain juhlaväki”. Vapaussodan sankarivainajia on haudattu Kuortaneen hautausmaahan 29 ja 1939–1945 sotien sankarivainajia 215.

Taistella tai taipua

Kontra-amiraali Harju painotti Tammisunnuntain muistoa yli sadan vuoden takaisista tapahtumista: – Tuolloin maamme oli valinnan edessä: taistella tai taipua. Vuoden 1918 alussa oli selvää, että suojeluskuntien ja punakaartien välille oli syntymässä aseellinen yhteenotto. Käsky venäisten sotilaiden aseistariisunnasta Etelä-Pohjanmaalla Tammisunnuntaina 27. tammikuuta vuonna 1918 on yksi merkittävimmistä käännekohdista Suomen ja Venäjän historiassa. Suomen kansanvaltuuskunta oli ottanut silloin vallan Helsingissä ja laillinen senaatti siirtynyt Vaasaan.

– Se taistelu, joka Suomessa vuonna 1918 taisteltiin, tuntuu traagiselta välienselvittelyltä. Mitä kauemmas se ajassa kaikkoaa, sitä enemmän sen historiallinen merkitys kasvaa. Vuoden 1918 tapahtumia voidaan kuvata uuden Suomen tuskallisena syntymäprosessina, jonka tuloksena syntyi vapaa Suomi, totesi Harju.

– Kuten kenraali Mannerheim totesi vapaussodan loppumisen juhlallisuuksissa toukokuun 16. päivänä vuonna 1918: ”Tuhannet valkoiset ristit hautausmailla, tuolla kaukaisilla Suomen seuduilla, puhuvat äänetöntä kieltänsä. Vainajat vaativat, ettei heidän uhrinsa ole ollut turha”. Onneksi haava vähitellen kuitenkin umpeutui, korosti Harju.

Matti Latvala

Kuortaneen Tammisunnuntain juhlassa luettiin lukion ainekirjoituskilpailun voittajan Ninni Tuulaksen kirjoitus:

Sisällissota, vuoden 1918 sota vai punaisten ja valkoisten välinen sota?

Suomessa oli pitkään jatkunut vastakkainasettelu punaisen ja valkoisen Suomen välillä. Tilanne kärjistyi tammikuun lopussa vuonna 1918 ja Suomessa alkoi sota. Punaiset olivat Etelä-Suomen edustajia. He päättivät aloittaa vallankumouksen Helsingissä 28.1.1918. Punakaarti miehitti hallintorakennuksen ilman vastusteluita ja perusti Helsinkiin vallankumouksellisen hallituksen; kansanvaltuuskunnan. Johtajana toimi entinen eduskunnan puhemies Kullervo Manner (1880–1938). Kansanvaltuuskunnan jäsenet tulivat työväenliikkeen ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen piiristä. Heillä ei ollut juurikaan koulutettuja johtajia. Valveutuneimmat sotilaat olivat tehdastyöläisiä, mukana oli myös sotilaita maaseudulta, mutta heidän taisteluinto oli heikkoa, jos joutuivat tekemään vallankumousta oman kylän ulkopuolelle.

Samaan aikaan, kun punakaarti ryhtyi vallankumoukseen Helsingissä, aloitti valkoisiksi kutsutut porvarit oman vapaussodan Pohjanmaalle. Valkoinen puoli oli miesmäärältään saman kokoinen, kuin punaiset. He olivat pääosin talonpoikia ja porvaristoa. Valkoiset omasivat enemmän koulutettuja johtajia. Vapaussodassa suomalaiset aloittivat taistelun vapautuakseen venäläisistä, he halusivat riisua Venäjän aseista. Suurin osa venäläisvaruskunnasta luopui aseistaan ilman vastarintaa. Viipurissa valkoiset ja punaiset taistelivat Venäjältä punaisille lähetetyn asejunan hallinnasta. Tämä tapahtuma aloitti sisällissodan Suomessa.

Valkoisten aluetta oli Pohjanmaa ja Karjala, kun taas punaiset saivat valtaansa Etelä-Suomen. Molemmat joukot tavoittelivat rautateiden valvontaa omiin nimiinsä. Rautateiden valvonta olisi tärkeää kuljettamisen kannalta. Valkoiset onnistuivat säilyttämään Pohjanmaan ja Karjalan välillä olevat rautatieyhteydet, koska Haapamäen risteysasema jäi valkoisten puolelle. Punaisille kuului Pietarin rata. Joukkojen väliset varsinaiset rintamataistelut keskittyivät etelästä pohjoiseen kulkevien rautateiden varsille, etenkin Vilppulaan ja Mäntyharjulle. Sodan alussa punaiset hyökkäsivät pohjoiseen, mutta helmi-maaliskuussa sodan aloitus siirtyi valkoisille. Sodalle merkittävimmät taistelut kestivät kolme viikkoa ja ne käytiin Tampereella. Sodan käännekohta oli huhtikuussa 1918, kun valkoiset onnistuivat valtaamaan kaupungin.

Molemmat osapuolet saivat ulkopuolista apua. Valkoiset saivat vapaaehtoisjoukkoja ja aseita Ruotsista. Huhtikuussa sodan lopussa saksalaisia nousi maihin ja he auttoivat valkoisia. Mannerheim olisi halunnut voittaa sodan kotimaisin joukoin ja siksi vastusti Saksan esittämää avunpyyntöä. Saksalaisten apu nopeutti punaisten alueeseen kuuluvan Etelä-Suomen kukistamista ja sodan loppumista. Kiitoksena saksalaisten kanssa solmittiin edullinen kauppasopimus. Sodan loputtua Suomi lupasi korvata koituneet kulut ja alentaa tullimaksuja saksalaisille. Punaiset saivat apua venäläisiltä, vaikka taisteluun osallistuneiden venäläisten sotilaiden määrä jäi pieneksi.

Valkoiset voittivat sodan ja nimittivät sodan vapaussodaksi, he katsoivat turvanneensa Suomen itsenäisyyden. He ajattelivat punaisten olevan maanpettureita ja uskoivat, että punaisten voitto olisi merkinnyt Suomen liittämistä Neuvosto-Venäjään. Sota täytti vallankumouksen tuntomerkit ja sitä kutsuttiin vallankumoukseksi punaisten ja valkoisten leireissä.

Valkoiset kutsuivat sotaa myös kapinaksi, koska sen tavoite oli kumota valta-asetelma. Punaiset nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan. Nimityksellä korostettiin tekojen laittomuutta. Punaiset pitivät sotaa luokkasotana, köyhä työväki nousi rikkaita porvareita vastaan. Poliittisesti neutraalimpia nimiä sodalle on kansalaissota, sisällissota ja vuoden 1918 sota. Kansalaissota nimitys kertoo sen, että maan kansalaiset kävivät aseistettua taistelua toisiaan vastaan. Nimityksestä ei voi kuitenkaan huomata sitä, että sodassa taisteli myös Venäjä ja Saksa. Nimi sisällissota korostaa sitä, että eri osapuolet kävivät sotaa Suomen sisällä. Sisällissota nimitys painottaa sodan luonnetta, siihen useasti osallistuu myös ulkopuolisia valtioita, joten nimitys sopii hyvin. Neutraalein nimitys on “vuoden 1918” sota, se ei kuvaa sodan luonnetta mitenkään. Monien nimien johdosta voidaan puhua, että Suomessa käytiin yhtä aikaa montaa sotaa, koska näkökulmia sodalle oli monia.

Ninni Tuulas