Lokakuun vallankaappauksesta loppiaismullistukseen (1/2021)
Loppiaisena (5.–6.1.) 2021 Washingtonissa tapahtunut kongressitalon valtaaminen ei hevin unohdu Yhdysvalloissa ja sen rajojen ulkopuolella. Kun kongressitaloon viimeksi hyökättiin yli 200 vuotta sitten, se tapahtui Yhdysvaltojen ulkopuolisen vihollisen toimesta. Vuoden 2021 valtauksessa maan oma johtaja oli yllyttänyt hyökkäykseen. Sitä on tutkijakunnassa ja mediakentässä pidetty jopa vallankaappausyrityksenä.
Kongressitalon valtaukseen johtaneissa tapahtumissa lienee samoja elementtejä, joista yhteiskunnalliset levottomuudet kautta aikojen ovat jalostuneet jopa vallankumouksiksi: pitkään kestänyt kansalaisten turhautuminen, jota mm. ruokkivat eriarvoistuminen, polarisoituminen, joukkoviestinnän politisoituminen, heikot johtajat, agitaattorit…
Vallankumouksiin johtaneista tapahtumista Venäjän mullistukset 1917 ovat traagisimpia ja toivat Suomeenkin katastrofin vuonna 1918. Itse asiassa Venäjän mullistukset veivät tsunamin lailla tuhoa pitkälle tulevaisuuteen ja kauas maan rajojen ulkopuolelle.
Koskaan ei tiedä, mihin vaatimattomalta näyttävä ulkoparlamentaarinen toiminta johtaa. Tästä Venäjän lokakuun vallankaappaus on osuva esimerkki. Kun Venäjän kansaa muutaman kuukauden villinneet bolsevikit lähtivät toistamiseen anastamaan valtaa lokakuussa 1917, tuskin pietarilaiset silminnäkijät heitä jälkipolvien lailla mielsivät vallankumouksen tekijöiksi. Pietarissa kaduilla oli rauhallista 1917, mutta lähinnä Talvipalatsin suunnalla kahakoitiin jonkin verran. Tosin palatsi oli kuin juhlavalaistu ja sinne saattoi kuka tahansa kävellä ilman sen kummempia häiriöitä ja nähdä, miten väliaikaisen hallituksen jäseniä antautui vangeiksi. Tätä todisti myös pieni joukko amerikkalaisia sosialisteja, mukaan lukien John Reed, jonka sepitetty versio rynnäköstä Talvipalatsiin muodostui myöhemmin legendaksi. Minkäköhän tarinan olisi John Reed sepittänyt Yhdysvaltain kongressitalon valtauksesta, jos sen olisi kokenut.
Kun kongressitalon valtauksen kaltainen vakava isku tehdään demokratian ytimeen, taustalla epäilemättä on pitkään ja syvään juurtunutta sekä laajalle levinnyttä turhautumista, jota jopa itsesuojeluvaisto unohtaen ollaan valmiita purkamaan ulkoparlamentaarisin keinoin.
Aika näyttää, miten turhautuminen jatkossa purkautuu Yhdysvalloissa, ja ketkä sitä hyödyntävät agitoinnissaan. Joka tapauksessa, olkoon turhautunut ”vallankumouksellinen” millä tahansa puolella poliittista värikarttaa, niin vähintäänkin hänen olisi syytä sisäistää se, että vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa.
