Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Kommunismin varjossa (4/2021)

Kommunismin varjossa (4/2021)

Syksyllä 2021 on tullut kuluneeksi 30 vuotta Neuvostoliiton sortumisesta. Se tapahtui odotettua rauhallisemmin. Toki yhteiskuntarauha Neuvostoliitossa oli vakavasti uhattuna viimeistään elokuusta 1991 lähtien, kun joukko kovan linjan kommunisteja yritti tehdä vallankaappauksen. Samalla Boris Jeltsin kokosi kannattajiaan ja sotilaita vastustamaan vallankaappaajia. Pääsihteeri Mihail Gorbatšov oli vangittuna Krimin niemimaalla. Lopulta kaappaus kuihtui kokoon ja Gorbatšov sai asemansa takaisin Neuvostoliiton johdossa. Hän kuitenkin joutui huomaamaan, ettei tapahtumien vyöryä enää voitu pysäyttää. Yleinen mielipide ja keskeinen osa valtakoneistoa oli siirtynyt kannattamaan Jeltsiniä.

Syksyn 1991 kuluessa Neuvostoliitto natisi liitoksistaan ja neuvostotasavalta toisensa jälkeen julistautui itsenäiseksi. Lopulta myös Gorbatšov jätti tehtävänsä neuvostojohdossa 25.12.1991, ja seuraavana päivänä Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Neuvostoliiton aseman peri Venäjän federaatio. Jo noin kymmenen vuotta sitten venäläisten enemmistön mielestä Neuvostoliiton hajoaminen oli onnettomuus. Venäjän federaation kommunistinen puolue puolestaan ajaa Neuvostoliiton perustamista uudelleen. Puoleen kannatus on reilut 10 prosenttia.

Kommunistisia ja sosialistisia maita on syytetty ja syytetään toisinajattelijoiden vainoamisesta ja ihmisoikeuksien rikkomisesta. Kommunistien toteuttama väkivalta ja aiheuttamat nälänhädät ovat tuhonneet noin sata miljoonaa ihmiselämää. Silti kommunistiksi voi yhä julistautua jopa sivistysvaltio Suomessa.

Kommunismin varjolla tehdyt rikokset ihmisyyttä kohtaan eivät ole vanhentuneet, mutta Suomessakin vasemmiston äärilaidalla on taas jonkinlaista vetovoimaa. Jokunen julkikommunistikin maasta löytyy. Ja tietenkin yhä löytyy äärivasemmistolaisia, jotka vilpittömästi tavoittelevat kommunistista ihanneyhteiskuntaa vallankumouksen avulla.

Olisikohan viimeistään nyt aika ryhtyä julkisesti kohtaamaan myös äärivasemmistolaisuuden kipupisteitä, jotta vältyttäisiin menneiden virheiden toistumiselta.