Hilma oli punaleski ja lotta
Jouluna 1917 Hilma Freiström, o.s. Kaihlanen, sai pienen muistikirjan lahjaksi puolisoltaan Jalmarilta. Suutari Kaarlo Hjalmar Freiström tunsi vaimonsa kirjalliset ilmaisutaidot, joten lahja oli varmasti saajalleen sopiva. Aviopari asui Padasjoen Arrakoskella. Heillä oli töitä, kotimökki ja tulevaisuuden odotuksia. Aviomies tunnettiin kotoisasti etunimellä Jalmari. Hilma kirjoitti myöhemmin elämänsä vaiheista, ajatuksistaan ja haaveistaan lahjaksi saamaansa muistikirjaan.
Jalmari Freiström kuului paikalliseen työväenyhdistykseen ja Arrakosken Voimisteluseuraan, jota jopa epäiltiin piilopunakaartiksi. Hän soitti B-kornettia raittiusseuran soittokuntaseitsikossa. Hän oli lahjakas esiintyjä. Hilma oli lähtöisin Helsingistä, sivistyneestä käsityöläisperheestä. Hän osasi soittaa pianoa, oli kirjallisesti osaava ja ulkoiselta olemukseltaan tyylitajuinen. Kristillinen vakaumus oli osa hänen henkistä minäänsä.
Verhon sotakoulu
Tammikuun 28. päivänä 1918 Padasjoen kylien punakaartit julistettiin liikkeelle. Lahden suunnasta Padasjoen kautta vei kulkureitti Päijänteen rantaan ja edelleen Jyväskylään, jonne valkoisten puolelle pyrkivät ensin vaelsivat. Arrakosken kylä oli rintamalinjojen välissä. Tärkeä tie johti Kuhmoisiin ja Jämsään.
Taloissa ja torpissa muonitettiin ja yösijaa tarjottiin sekä punaisille että valkoisille rintamalle menijöille. Punaisten esikunnat sijaitsivat Padasjoen kirkonkylässä ja Maakesken kylässä. Nyystölän kylän Verhon kartanossa harjoittelivat suojeluskuntalaiset, ja sitä kutsuttiinkin sotakouluksi.
Punaisten miehittämä
Padasjoesta tuli runsaan kuukauden ajaksi punaisten tukialue, josta he hyökkäsivät kaksi kertaa Kuhmoisten suuntaan saamatta sitä kuitenkaan vallatuksi. Maaliskuun 3. päivänä 1918 Padasjoen kirkonkylässä yritettiin järjestää hengellinen tilaisuus. Kirkkoherra oli sotaa paossa, joten varsinaista jumalanpalvelusta ei ollut. Se ei onnistunut, koska Seurahuoneelle pyrkijöitä vastassa oli punakaartin aseistettu vartija.
Maaliskuun alkupäivinä väkeä pakeni Arrakosken kylästä, koska kuularuiskujen papatus kuului jo verrattain läheltä. Hevosetkin piti saada turvaan, jotta punaiset eivät niitä takavarikoisi. Padasjoella koettiin yksi vapaussodan verilöylyistä, kun Hans Kalmin valkoinen pataljoona surmasi punaisten lääkintämiehet ja potilaat Padasjoen yleisessä sairaalassa.
Puoliso teloitettiin
Padasjoella oli maaliskuun puolivälin jälkeen vuonna 1918 noin 1500 punaista. Lahden rykmentin punaisia oli asemissa odottamassa valkoisten tuloa. Valkoiset rakuunat ilmestyivät Arrakoskelle 22. maaliskuuta 1918. Pian 34-vuotias suutari Jalmari Freiström otettiin kiinni. Tuomio ja toteutus pantiin toimeen nopeasti. Hilma-puolison päiväkirjassa on oma lukunsa Jalmarin teloituksesta.
Huhtikuun 6. päivänä Jalmari Freiströmin Hilma-puoliso sai teettämänsä puuarkun. Punaisille vainajille oli varattu kuoppa Padasjoen hautausmaan kiviaidan kupeelle. Kaksi kylän naisista auttoi Hilmaa asettamaan miehensä arkkuun. Vainajan kasvot pestiin ja kengät otettiin jaloista. Lopuksi hänen ylitseen vedettiin valkoinen vaate.
Arkkuun ja kuoppaan
Seuraavana päivänä vainajan vaatimaton arkku nostettiin hevoskärryihin ja yhden naapuritalon 17-vuotias poika tarttui ohjaksiin. Kärryille asettuivat myös Hilma-leski, tytär Meeri ja Hilmaa miehen arkkuun laskussa avustanut nainen. Toinen heistä jäi pitämään huolta Freiströmin Alf-pojasta. Vainajan siunaajaa ei ollut paikalla, joten Hilma luki itse rukouksen kuoppahaudalla. Jalmari Freiströmin hautaan laskupäivänä Padasjoen pappilassa juhlittiin kapteeni Hans Kalmia pitäjän vapauttajana. Hilja itse lapioi hiekkaa miehensä arkun peitteeksi.
Punaleskeksi jäänyttä Hilmaa ei kokonaan hylätty. Meijerin isännöitsijä ja parin maatilan omistajat riensivät tukemaan kahden lapsen kanssa yksin jäänyttä Hilmaa. Lahjoituksena tuli rahaa ja ruokatarvikkeita. Velkaa oli jäänyt miehen arkun teettämisestä. Muutakin velkaa oli jäljellä, joten Hilman ja lasten kotimökki huutokaupattiin syksyllä 1918.
Lasten menetys
Hilma ja lapset nojautuivat tämän jälkeen Pälkäneen pitäjässä asuneeseen Hilja-sisareen, joka oli käynyt meijeristikoulun Kokemäellä ja toimi Pälkäneen Kostian meijerissä. Hilja Kaihlanen, Hilman sisar, kuului vuonna 1875 perustettuun suomenmieliseen Suomen Nuija-järjestöön. Vuonna 1905 oli perustettu paikallisosastoksi Pälkäneen Suomalainen Nuija-yhdistys. Yhdistykselle tehtiin lahjoitusmaalle ja talkoovoimin Nuijan talo, joka vihittiin käyttöön vuoden 1907 lopussa. Hilma ja lapset muuttivat Hilja-sisaren luokse tämän mökkiin Pälkäneelle.
Hilma Freiströmin lapset sairastuivat tulirokkoon. Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen Alf menehtyi 20. päivänä lokakuuta 1918 työväentalon kulkutautisairaalassa. Kaksi viikkoa myöhemmin runsaan kuuden vuoden ikäinen Meeri-tytär kuoli. Marraskuun 10. päivänä kummankin arkut laskettiin Pälkäneen Tommolan hautausmaalle.
Kirjastonhoitaja ja lotta
Hilma Freiström yritti toipua surustaan avustamalla Hilja-sisartaan monissa tämän harrastuksissa Pälkäneen Nuorten Nuijassa, kristillisessä nuorisoyhdistyksessä, pitäjän kirjastosuunnitelmissa ja lottaosastosuunnitelmissa. Maaliskuun 7. päivänä 1920 Hilma Freiström valittiin kirjastonhoitajaksi. Hänellä oli kolme apulaista, yksi heistä sisarensa Hilja Kaihlanen. Marraskuun 16. päivänä samana vuonna perustettiin Pälkäneen suojeluskunnan naisjaosto. Se sai nimekseen Pälkäneen Lotta Svärdit.
Hilma Freiström liittyi myös lottayhdistyksen jäseneksi. Hilmalla riitti puuhaa vuoden 1920 alussa avautuneessa Pälkäneen kirjastossa. Se oli auki vain yhden tunnin viikossa, mutta yli 600 kirjan valikoimalle riitti lainaajia. Kirjaston hoitaminen ja järjestäminen vaati työtä ja puuhaa, vaikka se ei ollutkaan kokopäivätoimi.
Nuijantalo suojeluskunnalle
Pälkäneen kunnanvaltuusto päätti vuonna 1921 perustaa elintarvikelautakunnan ylijäämävaroista kirjallisuusrahaston, jonka pääoma oli yli 10000 markkaa. Kirjastonhoitajalle ja hänen kolmelle avustajalleen kyettiin nyt maksamaan palkkaa yhteisesti 1800 markkaa vuodessa. Vuonna 1923 kirjastonhoitaja voitiin lähettää Tampereelle viikon kurssille juhannuksen alla. Kirjaston aukioloaikoja myös pidennettiin.
Lottien valtakunnallinen kattojärjestö perustettiin vuonna 1921, mutta Pälkäneen järjestö liittyi siihen vasta helmikuussa 1923. Mukaan menoa jarruttanut puheenjohtaja vaihdettiin toiseen naiseen. Sisarukset Hilma ja Hilja olivat innokkaasti mukana Lotta Svärd Pälkäneen toiminnassa. Pälkäneen suojeluskunta osti Nuijantalon velkoineen vuonna 1931. Lotat avustivat ostamista 25000 markalla.
Uudelleen naimisiin
Pälkäneellä toimi kelloseppäyrittäjänä ja kunnallisena luottamushenkilönä Johannes Vuorela. Hänen vaimonsa Sofia kuoli yllättäen kesällä 1920. Aura-tytär oli tuolloin jo aikuinen ja kotoa muuttanut. Johannes muutti joksikin aikaa takaisin lapsuuden kaupunkiinsa Hämeenlinnaan, mutta hän palasi Pälkäneelle. Hänet ja Hilma Freiström vihittiin avioliittoon maaliskuun 15. päivänä 1925. Johannes oli silloin 57-vuotias ja Hilma täytti 42 vuotta.
Hilman avioliitto kesti syyskuun 8. päivään vuonna 1935, jolloin Johannes Vuorela kuoli. Heidän yhteinen talonsa jäi Hilmalle. Kolme vuotta myöhemmin hän myi liiketilaksi soveliaan kellosepän talon paikalliselle kenkäkauppiaalle Akseli Aallolle ja osti talon Kostianvirran läheisyydestä. Talo oli nimeltään Kostianmutka, koska virta teki sen kohdalla jyrkän mutkan.
Evakkojen huoltamista
Vuoden kuluttua Hilman talon ostosta, syksyllä 1939, Suomen armeijan reserviläiset kutsuttiin YH-harjoituksiin. Pälkäneellä oli näkötorni, jossa lotat pitivät kesäkahvilaa. Nyt siitä tuli ilmavalvontatorni, josta punatähtisten lentokoneiden ohilennoista hälytettiin eteenpäin Tampereelle. Tammikuun 18. päivänä 1940 Pälkäneellä järjestettiin lottien avustamina paikkakunnan ensimmäiset sankarihautajaiset.
Talvisodan aikana lotat huolsivat myös Karjalankannakselta, erityisesti Kivennavalta tulleita evakuoituja. Ensimmäiset heistä, 150 henkilöä, hätämajoitettiin Turvantaloon. Rauhan tultua kesän 1940 toimissa lotat keskustelivat epävarmasta tilanteesta ja rajan taakse jääneistä Suomen alueista. Pikkulottia opastettiin sankarihautojen kukkien kastelussa.
Voimistelijoiden säestäjänä
Jatkosodan jälkeen marraskuun 23. päivänä 1944 tuli tieto Lotta Svärd-järjestön lakkauttamisesta. Nuijantalo siirtyi Pälkäneen suojeluskunnalta yksityiseksi seurojentaloksi. Sotien jälkeen Pälkäneen seurakuntatyö sekä lähetys- ja diakoniatyö kävivät Hilmalle tutuiksi. Hänen eläkkeelle jäänyt Hilja-sisarensa muutti myös Kostianmutkaan.
Yli 60-vuotiaana Hilma Vuorela tempautui mukaan urheiluun, vaikka ei itse urheillut. Pälkäneen Naisvoimistelijat ry:n tyttöjen ohjaajana toimi Hilman tuttava. Hän sai helposti Hilman suostumaan säestäjäksi tyttöjen harjoituksiin ja esityksiin. Hilman sormet pianon koskettimilla olivat yhtä keveät kuin tyttöjen jalat permannolla.
Päiväkirja ja valokuvat
Hilma Vuorelan maallinen vaellus päättyi 14. päivänä syyskuuta 1971 Kostianmutkassa oman kamarin sängyssä. Jalmari-miehensä lahjoittaman päiväkirjan hän kätki niin huolellisesti, että hänen eläessään tuskin kukaan tiesi siitä. Kirja jäi Hilman kummitytön Marja Mörbitzin haltuun. Hän otti yhteyden filosofian maisteriin, vapaaseen toimittajaan ja tietokirjailijaan Ulla Sirèniin, jonka haltuun tuttavuuden kautta olivat jo päätyneet Hilma Vuorelan valokuvakansiot.
Päiväkirjan Hilma oli aloittanut 35-vuotiaana perheenäitinä huhtikuussa 1918 Padasjoen Arrakoskella seuraavana päivänä, kun hän oli omin käsin haudannut teloitetun miehensä punavainajien yhteiskuoppaan.
Näistä aineksista syntyi kirja Hilmasta, punaleskenä ja lottana. Kirjan kirjoittamista ja tuottamista avustivat muun muassa Vapaussodan Invalidien Muistosäätiö ja Turvallisuuden tukisäätiö sekä paikallinen säästöpankki. Näin Hilman monivaiheinen elämä tallentui elämäkerraksi.
Ulla Sirèn: Hilma – Punalesken tarina, Docendo 2022.
Lasse Koskinen
Kirjoitus on julkaistu lehdessä 5/2023.
