AKS:n alkuvuodet: Ristiriitoja ja erilaisia näkemyksiä

Akateemisen Karjala-Seuran perustamiseen ja sen ensimmäisiin toimintavuosiin liittyy paljon ristiriitaista tietoa. Osittain tämä johtuu seuran jossain määrin salaperäisestä luonteesta, osin siitä, ettei kaikkia asioita kirjattu pöytäkirjoihin tai toimintakertomuksiin. Joskus asiat kirjattiin tahallaan hiukan kaunistelevasti. Tapahtumien tarkka selvittäminen on vaikeaa, koska AKS:n arkisto pääosin poltettiin syksyllä 1944.

Alkuaikojen ristiriidat korostuivat – kunnolla vasta jatkosodan aikana – seuran kantajoukon ja seurasta eronneen tai erotetun, perustajajäseniin kuuluneen Erkki Räikkösen erilaisina tulkintoina tapahtumista.

Historiankirjoitus on pääosin tai lähes kokonaan hyväksynyt seuran kantajoukon tulkinnat asioista. Tämä on pitkälti ymmärrettävää siksi, että kantajoukko kirjoitutti ensimmäisen seuran historiikin vuonna 1937. Lauri Hyvämäen kirjoitus julkaistiin seuran AKS:n Tie-julkaisussa, ja oli luonnollista, että siinä hyväksyttiin seurassa vallalla ollut käsitys ensimmäisten vuosien tapahtumista. Myös Heikki Eskelinen on AKS-historiassaan pääosin hyväksynyt seuran omat tulkinnat. Kuitenkin: ”Kaikki ei ole varmaa, mitä Hyvämäki & kumppanit kertovat varmana”, kirjoittaa Matti Kuusi.

Vaikka Erkki Räikkönen oli AKS:n alkuperäisiä perustajia, hänen kertomuksiaan ei ole pidetty luotettavina. Tähän on moniakin hyviä syitä. Räikkönen lähti AKS:stä riitojen jälkeen 1924 ja perusti oman AKS:n kanssa kilpailevan Itsenäisyyden Liiton. Miehen vaikeaa luonnetta kuvaa se, että hän joutui 1930-luvulla jättämään myös tämän toisen perustamansa järjestön.

Itsekeskeisen Räikkösen kyltymätön tarve tuoda itseään esille AKS:n alkuaikojen ”todellisena johtajana” on ilman muuta vaikuttanut hänen näkemystensä luotettavuuteen. Siitä huolimatta kaikkia Räikkösen toimittamassaan Kustaa Vaasa-lehdessä esille tuomia näkökohtia ei tulisi kokonaan syrjäyttää AKS:n alkuvaiheita käsiteltäessä.

Elmo Kailan mukaantulo

Asia, jossa Räikkönen on ilmiselvästi oikeassa, on jääkäriaktivisti Elmo Kailan mukaantulo seuraan. Räikkönen myöntää kirjoittaneensa seuran ensimmäiseen toimintakertomukseen, että helmikuussa 1922 seuran perustajien käydessä Kailan luona tämä oli erittäin innostunut aikomuksesta perustaa uusi heimokansallinen seura. Näin oli tarkoituksenmukaista kirjoittaa tilanteessa, jossa Kailasta oltiin tekemässä seuran uutta puheenjohtajaa.

Myöhemmin – Kailan jo kuoltua – Räikkönen kirjoittikin, että tosiasiassa Kaila ei aluksi ollut yhtään innostunut uudesta seurasta. Kaila kun kannatti pitkään suoraa sotilaallista toimintaa Itä-Karjalassa sen sijaan, että heimoveljiä avustava toiminta olisi kanavoitu johonkin yhdistykseen. Hän alkoi vasta syksyllä 1922 kiinnostua seurasta ja liittyi jäseneksi vasta vähän ennen kuin hänet helmikuussa 1923 Räikkösen ehdotuksesta valittiin seuran puheenjohtajaksi.

On tuskin syytä epäillä Räikkösen kertomusta militanttina toimijana tunnetun Kailan asenteista. Kaila nimittäin haaveili aseellisesta taistelusta Itä-Karjalassa pitkään vielä sen jälkeen, kun Karjalan kansannousu oli alkuvuodesta 1922 päättynyt huonosti. Ainakaan kirjallisuudessa esitettyä väitettä, jonka mukaan Kaila olisi alun perin yllyttänyt nuoria ylioppilaita AKS:n perustamiseen, tuskin on syytä hyväksyä. Kailan toiminnasta seuran perustamisen takapiruna ei ole mitään lähteitä. Häntä vain on tunnettuna aktivistina toistuvasti sovitettu tähän rooliin.

Sekin tuntuu hyväksyttävältä, kun Räikkönen kertoo, miten sovittelevaksi ja pehmeäluontoiseksi väitetty Kaarlo Hallikorpi syrjäytettiin AKS:n puheenjohtajan paikalta ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Seurassa kaivattiin räväkämpää toimintaa, ja siksi ärhäkkä Kaila tuli saada puheenjohtajaksi. Hyvitykseksi puheenjohtajan paikan menettämisestä Hallikorvesta tehtiin kunniajäsen.

Valatekstin isät

Riitaa syntyi myös siitä, kuka on kirjoittanut 1923 hyväksytyn AKS:n valan tekstin. Räikkönen väittää kirjoittaneensa sen ja tehneensä siihen vain vähäisen muutoksen Kailan vaatimuksesta. Sen sijaan AKS:n perimätieto ja ”virallinen” historiankirjoitus väittävät, että valatekstin kirjoittivat Kaila ja Elias Simojoki.

Tässä asiassa sana on sanaa vastaan. Räikkösen väitteen uskottavuutta vähentää se, että niin Kaila kuin Simojokikin olivat jo kuolleet hänen omiessa valatekstin nimiinsä. Toisaalta ei tiettävästi ole mitään ratkaisevaa todistetta sen puolesta, ettei Räikkönen olisi tekstiä alun perin kirjoittanut. AKS ei luonnollisestikaan halunnut antaa kunniaa vuosittaisissa valatilaisuuksissa käytetyn valan kaavan luomisesta petturina pidetylle Räikköselle, vaan mieluummin ikonisille Kailan ja Simojoen kaltaisille hahmoille.

AKS:n vala kuuluu seuraavasti: Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen.

Räikkösen väittämän mukaan vain valatekstin ensimmäiset sanat ”Lippumme alla ja lipullemme” tulivat mukaan Kailan vaatimuksesta.

Jäsenmerkki 1

Riitaa syntyi myös siitä, kuka sai AKS:n jäsenmerkin numero 1. Räikkösen väitteen mukaan ensimmäiset jäsenmerkit jaettiin laatikosta, josta jokainen sai nostaa merkkinsä, jolloin numerot määräytyivät jäsenille sattumanvaraisesti. Räikkönen sanoo saaneensa merkin numero 1 nimettömäksi jääneeltä jäseneltä, joka katsoi sen kuuluvan Räikköselle ja vaihtoi siksi merkkiä tämän kanssa. Vasta myöhemmin Räikkönen ja Simojoki sopivat merkkiensä vaihtamisesta keskinäisellä sopimuksellaan.

AKS oli jyrkästi sitä mieltä, että merkki numero 1 annettiin Simojoelle tarkoituksella, ja että Räikkösen kirjoitukset ykkösmerkin jaosta eivät pidä paikkaansa.

Taas on sana sanaa vastaan, mutta todennäköisenä on pidettävä, että numero 1 on tarkoituksella annettu Simojoelle, joka Eskelisen mukaan maksoi ykkösmerkistä ylimääräisen satasen. Toisaalta Räikkönen antaa ymmärtää, että ykkösmerkin luovuttamiseen Simojoelle sisältyi jokin sopimus. Myikö Räikkönen merkin Simojoelle? Toisaalta Matti Kuusi on kertonut AKS:ssä väitetyn, että Räikkönen tarjosi Simojoelle rahaa jäsenmerkistä 1.

Näkemystä sattumanvaraisesta jaosta puoltaa se, että numerot 2 ja 3 annettiin nuorille, seuraan vasta liittyneille ylioppilaille. Silloinen puheenjohtaja Kaila sai joko omasta halustaan tai huomionosoituksena jääkäreistä muistuttavan jäsennumeron 27.

Jotta näkemysten ero menee mahdollisimman pitkälle, Räikkönen on ominut nimiinsä myös AKS:n merkin suunnittelun tilaamisen taiteilija Eric Vikströmiltä. Tietysti seuran sihteerillä on tällaisissa asioissa omien tehtäviensä takia ollutkin keskeinen rooli.

Aitosuomalaisuus

Ehkä kaikkein suurin erimielisyys koski aitosuomalaisuuden mukaantuloa AKS:n ohjelmaan vuonna 1924. Räikkönen on sitä mieltä, että aitosuomalaisuus ujutettiin AKS:ään taktisesti Väinö Kinnunen-nimisen jäsenen aloitteellisuuden mukaisesti. Räikkönen kirjoittaa suorastaan AKS:n sisällä vaikuttaneesta ”Kinnusen klubista”, jonka aitosuomalaiset näkemykset puheenjohtaja Kaila hyväksyi Räikkösen vastaväitteistä huolimatta.

AKS:n kantajoukko puolestaan oli sitä mieltä, että suomalaiskansallinen aate oli kuulunut alun perin seuran ohjelmaan: Suomalaisuusasia liittyi AKS:n ohjelmaan sen välttämättömänä osana, osana kansallistunnon vahvistamista.

Vaikka Räikkösen näkemys insinööriupseerina laivastossa palvelleen Kinnusen roolista on ilmeisen ylikorostunut, hän näyttää kuitenkin olevan oikeassa siinä, että vasta syksystä 1923 lähtien AKS todella lähti aitosuomalaiselle linjalle valiten tällä tavoin puolensa kielitaistelussa ruotsin kielen suhteellista ylivaltaa vastaan.

Kun puheenjohtaja Kaila antoi kannatuksensa aitosuomalaiselle linjalle, Räikkönen alkoi levittää Kailasta perättömiä väitteitä. Tämä riitti AKS:lle, ja jo aiemminkin hämminkiä aiheuttanut Räikkönen sai lähteä keväällä 1924, ja hänestä tuli seuran piirissä eräänlainen epähenkilö.

Mikko Uola

Kirjoitus julkaistu lehdessä 1/2022.