Ainoastaan voimalla (2/2022)
Helmikuun 24. päivänä 2022 turvallisuusympäristömme muuttui peruuttamattomasti Venäjän joukkojen aloittaessa hyökkäyksen Ukrainaan. Sitä ennen oli yksi ja toinen läntisen maailman johtaja anellut Putinilta sotaleikistä luopumista, mikä on lähinnä mielletty heikkouden osoitukseksi Venäjällä ja pikemminkin kiihottanut sotahaluja siellä. Lisäksi länsi oli ostanut ennen uusimpia pakotteita Venäjältä raaka-aineita ja näin tukenut maan sotaponnisteluja sekä samalla antanut hiljaisen hyväksyntänsä ihmisoikeuksien loukkauksille. Etenkin kaasu- ja öljyriippuvuuden vuoksi länsi yhä ostaa raaka-aineita Venäjältä.
Nato puolestaan oli ja on aktiivisesti järjestellyt keskustelutilaisuuksia ja tyytynyt marginaalisiin toimenpiteisiin itäisen sivustansa turvallisuuden edistämiseksi. Toki asiassa on tapahtunut muutosta parempaan Ukrainan sodan aikana.
Ukrainan presidentin kansliapäällikkö Andri Yermak totesi 25. maaliskuuta seuraavaa: ”Nato, maailman suurin sotilasliitto, pyrkii varmistamaan, ettei se vahingossakaan provosoi Venäjää. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lyönyt näille Venäjän miellyttämiseen pyrkiville tavoitteille viimeisen naulan arkkuun. Valvomattomat tyranniat moninkertaistavat voimansa päästessään kuin koira veräjästä. Ne reagoivat ainoastaan voimaan.” Oletettavasti Natolla on edessään mittava uudistuminen, jotta se voisi tehokkaammin vastata sotilaallisiin aggressioihin.
Garri Kasparov on puolestaan todennut: ”Ei ole olemassa mitään sopimusta, joka kieltäisi Yhdysvaltoja ja muita vapaan maailman suuria valtioita puolustamasta Ukrainaa, joka kuolee suojellakseen niitä. On vain pelkoa – samaa pelkoa, joka esti niitä toimimasta vuonna 2014 ja joka johti meidät tähän tilanteeseen…Sankarillista pidättäytymistä! Millaista johtoa!”
Lännessä todellakin olisi aika nykyistä kattavammalle suunnan muutokselle, jopa armottomuudelle, kollektiivisen puolustuksen tehostamiseksi.