Filip Saalasti ainoa vapaussodan aikana kuollut puoluejohtaja

Vuonna 1912 Tampereella paljastui Pohjoismaiden suurin pankkikavallus, jonka yhtenä seurauksena oli Hatanpään kartanon myynti Tampereen kaupungille. Kaupungista tuli yksi Suomen suurimmista viljelysmaan omistajista. Kesällä 1915 kaupunki palkkasi kaupunginagronomin eli tilanhoitajan. Tehtävään valittiin Filip Saalasti. Hän oli tuolloin Maalaisliiton varapuheenjohtaja ja istuva kansanedustaja Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä (kansanedustajana 1910–1917). Saalasti asettui asumaan perheineen (vaimo ja kuusi lasta) Tampereelle.

Saalasti hoiti Hatanpään tilaa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti hyvin. Hän saarnasi maauskoa periaatteella ”jokaiselle maata viljeltäväksi”. Hän muun muassa edisti kasvitarhapalstojen jakoa kaupunkilaisille. Saalasti kuului Tampereen (myöhemmin Hatanpää) siirtolapuutarhayhdistyksen hoitokuntaan. Siirtolapuutarhatoiminnalla haluttiin edistää kaupunkilaisten omavaraista elintarviketuotantoa. Sillä nähtiin olevan kansan terveyttä ja siveellisyyttä edistävä vaikutus. Saalasti toimi myös perustetun maataloustuottajain MTK-Pohjois-Hämeen johtokunnassa varajäsenenä.

Idmanin huvilassa Hatanpäällä sijaitsi talvella 1918 sotasairaala, missä Saalasti kuoli. – Kuva (2025) Jouni Koskela.

Maatalousalan pätevyyden lisäksi Saalasti oli saanut koulutuksensa monissa maatalouden opetus-, talous- ja yhdistystoimintaa palvelevissa organisaatioissa (mm. Oulun läänin talousseuran sihteerinä) sekä käytännön viljelijänä ja tilanhoitajana. Hän oli ollut myös tuottelias alan opaskirjojen kirjoittaja.

Maalaisliiton puheenjohtajaksi Filip Saalasti valittiin huhtikuussa 1917. Ennen häntä puheenjohtajana oli hänen läheinen ystävänsä Kyösti Kallio, joka tituleerasi Saalastia Maalaisliiton ensimmäiseksi herraksi. Kallion tytär Kerttu ja Saalastin poika Teuvo avioituivat vuonna 1936. Saalasti ei asettunut ehdolle syksyn 1917 eduskuntavaaleissa, mutta hän kirjoitti pienviljelijöihin ja torppareihin vedonneen vaaliohjelman. Maalaisliiton vaalivoitto vaikutti oleellisesti siihen, että sosialidemokraattinen puolue menetti yksinkertaisen enemmistönsä eduskunnassa.

Saalasti ja Hatanpään tila punakaartin vihan kohteena

Porvareihin luettu Saalasti ja Hatanpään tila joutuivat vuoden 1917 lopulla ja vuoden 1918 alussa Tampereen kapinallisten viha- ja ryöstötoimien kohteeksi. Rengit olivat Hatanpäällä vaatineet jopa 70 prosentin palkankorotusta. Filip Saalasti oli tammikuussa nimittänyt Kullervo Mannerin punaisen Suomen hallitusta huligaanihallitukseksi. Helmikuun viimeisenä päivänä 1918 Saalasti kirjoitti: ”Minulla ei ole oikein työhalua, kun kaikki on niin epävarmaa.”

Maaliskuun 11. päivänä punakaartilaiset pidättivät Filip Saalastin, joka kirjoitti päiväkirjaansa: ”Veivät Hatanpäästä 29 hevosta ja minut.” Saalasti joutui punakaartin vallankumousoikeuteen, minne häntä vietiin kiväärillä uhaten ja kiväärinperällä lyöden. Vallankumousoikeus päästi kuitenkin Saalastin vapaaksi hoitamaan tilaa, vaikka uhkaukset häntä kohtaan jatkuivat kovina, kuten: ”Antakaa sille saatanalle lyijyä otsaan.”

Valkoisen armeijan edetessä kohti punaisten hallitsemaa kaupunkia joutui Hatanpään kartano taistelualueeksi. 26.3. aamulla kello 6 valkoinen armeija valloitti Hatanpään alueen. Etelän suunnasta tulleita joukkoja johti eversti K.F. Wilkman (myöhemmin Wilkama). Seuraavana päivänä Hatanpää oli punaisten tykistö- ja konekivääritulen kohteena. Saalasti kirjoitti päiväkirjassaan maaliskuun lopun tapahtumista muun muassa, että hänen perheensä lähti pakoon Hatanpään piharakennuksiin yhden tykinammuksen osuessa heidän kotiinsa. Punaisten tykistön ampumia osumia tuli myös puutarhurin asuntoon, konttorirakennukseen ja muonamiesrakennukseen. 30.3. Saalasti vieraili Rantaperkiössä sijainneessa valkoisten esikunnassa. Kartanon alueella Idmanin huvilassa sijaitsi myös Punaisen Ristin sotasairaala, missä hoidettiin niin punaisia kuin valkoisia.

Saalastin kuolema

Punaisia pakoillessaan ja valkoisia avustaessaan Saalasti vilustui ja sai kuolemaan johtaneen viisi päivää kestäneen keuhkokuumeen. Filip Saalasti kuoli vajaat 52-vuotiaana 5.4.1918 iltapäivällä kello 2. Hän oli syntynyt Suomenniemellä Etelä-Karjalassa 6.6.1866.

Tampereen kaupungin terveyshoitolautakunnan kertomus vuodelta 1918 kertoo, miten Hatanpään alue joutui eristyksiin kaupungista taistelujen yltyessä: ”Agronomi Saalasti, joka reippaudellaan, intomielisyydellään ja leikillisyydellään virkisti suuresti ympäristöään, koetti parhaansa mukaan avustaa piiritysjoukkoja, tähystellen kaukoputkella konttorirakennuksen ullakolta punaisten asemia ja antaen tarpeellisia tietoja, valvoen monta yötä ja vilustutti itsensä. Keuhkokuumetta, joka seurasi, ei hän jaksanut kestää, vaan kuoli 5.4. viereisessä Punaisen Ristin sairaalassa.”

Helsingissä koko talven punaisia piileskellyt senaattori Kyösti Kallio kirjoitti vaimolleen Kaisalle 18.4.1918: ”Saalastinkin sydän sammui juuri Tampereen vapauttamisen hetkellä.” Saalasti haudattiin Pohjois-Pohjanmaalle Limingan Rantakylän hautausmaalle 20.4.1918. Hautamuistomerkissä, joka paljastettiin 24.5.1920, lukee ”Ystäviltä ja aatetovereilta.”

Lehdistö kirjoitti Saalastista vapaussodan sankarina

Filip Saalasti oli ainoa puoluejohtaja, joka menetti henkensä sodan seurauksena vuosien 1917–1918 aikana itsenäisyytensä aamunkoitossa kamppailleessa Suomessa. Maalaisliitto oli tuolloin kolmanneksi suurin eduskuntapuolue 26 kansanedustajalla.

Muut eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat SDP:n Kullervo Manner (92 kansanedustajaa), Suomalaisen puolueen Ernst Nevanlinna (32 kansanedustajaa), Nuorsuomalaisen puolueen keskustoimikunnan puheenjohtaja Eero Erkko (24 kansanedustajaa), RKP:n Eric von Rettig (21 kansanedustajaa), ja vain vuosina 1917–1918 toimineen Kansanpuolueen, jota kutsuttiin myös maalaisten kansanpuolueeksi, puolueneuvoston puheenjohtajina toimineet Juho Kaskinen ja K.N. Rantakari (5 kansanedustajaa).

SDP:n puheenjohtaja Kullervo Manner oli punaisen Suomen hallituksen eli kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja, eräänlainen punaisten pääministeri. Hän toimi myöhemmin myös punakaartin ylipäällikkönä. Vuonna 1917 Manner oli toiminut eduskunnan puhemiehenä. Nuorsuomalaisten puheenjohtaja Eero Erkko, joka oli ”Helsingin Sanomien” päätoimittaja, oli talvella 1918 punaisten vankina Katajanokan vankilassa Helsingissä.

Lehdistössä kerrotut aikalaiskertomukset Filip Saalastin vapaussotaan osallistumisesta Tampereen taisteluissa vaihtelivat tähystämisestä ja yövahtina toimimisesta valkoisten tykistön avustamiseen. Muistokirjoituksissa todettiin muun muassa: ”Oli taistellut valkokaartin riveissä. Uskoi valkoisten voittoon loppuun asti. Kaatui vapaussodan sankarina.” Lehdistössä todettiin myös, että Saalastin Tampereen paikallistuntemuksella säästettiin valkoisia uhreja.

Saalastin kuoleman kytkeytyminen vapaussodan tapahtumiin on ollut huonosti tunnettu ja vähän tutkittu. Maalaisliiton toimintakertomuksessa vuodelta 1918 kerrotaan: ”Keskushallintoon on kuulunut vuoden alusta huhtikuun alkupäiviin saakka (kuolemaansa asti) puheenjohtajana agron. Filip Saalasti.” Maalaisliiton historian kakkososassa, joka käsittelee vuosia 1918–1939, Saalastista ei ole muuta kerrottu kuin tuo lyhyt maininta kuolemasta.

Muistolaatta Hatanpäälle Saalastin syntymän 160-vuotisjuhlavuotena

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry teki 2010-luvun loppupuolella Tampereen kaupungille esityksen Filip Saalastin muistolaatan hankkimisesta ja julkiselle paikalle asettamisesta. Kaupunki hyväksyi esityksen sekä rahoitti ja tilasi laatan kuvanveistäjä Matti Kalkamolta.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 160 vuotta Filip Saalastin syntymästä. Muistolaatta sijoitettiin näkyvälle paikalle Hatanpään kartanon entisen navettarakennuksen, nykyisen päiväkodin ulkoseinään Hatanpään ruusutarhan puolelle. Elokuussa paljastustilaisuuden juhlapuhujana oli valtiotieteiden tohtori Pekka Perttula. Kaupungin puolesta laatan paljastajana ja tervehdyksen tuojana oli apulaispormestari Anne-Mari Jussila.

Jouni Koskela

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 3/2026.