Vuoden 2028 lähestyessä (3/2026)

Suomen itsenäisyyden säilyttämien on vaatinut paljon. Sitä todistavat lukuisat sankarivainajien haudat ympäri Suomea. Vapaussotamme varmistivat sen, että olemme saaneet elää yli 80 rauhan vuotta. Toki sodan uhka on yhä vahvasti läsnä arvaamattoman Venäjän naapurissa.

Vuoden 2028 lähestyessä valtiovaltamme suhtautuminen vapaussodan muiston vaalimiseen on yhtä lailla varautunut, kun vuonna 2018 satavuotismuiston juhlissa. Jatkosodan jälkeisessä Suomessa uuden vallan myötä alkoi pitkäkestoinen prosessi myös vapaussotaan liittyvän historianäkemyksen muuttamiseksi. Tämä ilmeni muun muassa niissä nimissä, joilla haluttiin korvata jo vakiintuneet vapaussota tai kapina.

Virossa tilanne on toinen. Esimerkkinä mainittakoon Tallinnan keskustassa korkeuksiin kohoava Viron vapaudenpatsas. Kyseessä oli Viron valtion hanke. Virossa valtiovalta on keskeinen tekijä maan vapaussodan muistojuhlien järjestämisessä.

Koska kommunismin puitteissa suoritetuista rikoksista ei ole tehty samanlaista pesänselvitystä kuin esimerkiksi Saksassa tehtiin kansallissosialismiin liittyen, on sillä heijastuksensa yhä laajalti esiintyviin mielipiteisiin, joiden mukaan bolsevikkien stimuloima suomalaisen äärivasemmiston vallankumousyritys olisi ollut ikään kuin oikeutettu asia.

Tarkoituksenhakuisuus äärivasemmiston toiminnassa on ollut vallalla yli 80 vuotta. Koska kuplassa ei voi elää loputtomiin eikä Suomessakaan varmasti kaivata menneisyyden ikävien asioiden toistumista, olisiko niiden uusiutumisen ehkäisemiseksi vihdoinkin aika avata myös punainen myytti ja tavoitella objektiivisuutta kohdatessamme lähimenneisyytemme kipupisteitä.