Joulun rauha ja uhrauksen merkitys (5/2024)

Joulun sanoma puhuttelee meitä syvällä tavalla, kun katsomme sen valossa sekä menneitä sukupolvia että nykypäivän haasteita. Jouluna me juhlimme rauhan ruhtinaan, Jeesuksen Kristuksen, syntymää. Hän tuli maailmaan tuomaan toivoa, sovintoa ja rauhaa. Tämä rauha on jotain suurempaa kuin yksittäisten kansojen tai yhteisöjen välinen aselepo – se on syvää, sydämiin ulottuvaa rauhaa, jota jokainen meistä kaipaa.

Vapaussoturien uhraukset muistuttavat meitä siitä, että rauha ja vapaus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Monille meistä itsenäinen Suomi on arvokas perintö, jonka eteen monet ovat antaneet kaikkensa. Näiden miesten ja naisten uhraukset ovat mahdollistaneet sen, että me voimme viettää joulua vapaassa maassa, keskellä rauhaa ja turvallisuutta. Kuten Kristuksen uhraus antoi meille uuden elämän, niin myös vapaussoturien uhraukset antoivat meille uuden alun kansakuntana.

Joulun sanoma korostaa anteeksiantoa ja toivoa. Leivässä ja viinissä, Kristuksen ruumiissa ja veressä, meillä on anteeksianto ja yhteys niin Jumalaan kuin toisiimmekin. Tänä jouluna voimme muistaa, että sovinto on vahvempi kuin viha, ja toivo kantaa kauemmas kuin epätoivo. Tämä on myös kansallinen perintömme: vaikeuksien keskellä yhteys ja yhtenäisyys ovat meille kallisarvoisia arvoja, joita meidän tulee vaalia.

Kun sytytämme kynttilät tänä jouluna, voimme hiljentyä muistelemaan sekä Vapahtajamme syntymää että niitä, jotka ovat puolustaneet meille rakkaita arvoja. Heidän teoissaan näkyy rakkaus isänmaata kohtaan, samoin kuin joulun sanomassa näkyy Jumalan rakkaus koko maailmaa kohtaan. Tämä rakkaus kutsuu meitä jokaista rauhan ja sovinnon tielle – nyt ja aina.

Timo Waris, kenttärovasti-evp