Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > ”Merkkejä 1930-luvulta”

”Merkkejä 1930-luvulta”

Vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä Ylen nettisivuille ilmestyi juttu, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa”.

Jutun mukaan on olemassa hankkeita elvyttää toisen maailmansodan jälkeen poisjääneitä valkoisen Suomen juhlapäiviä: ”Vietetään tammisunnuntaita, käydään Eugen Schaumanin haudalla tai Pohjan Poikien muistomerkillä. Kaikki ne ovat esimerkkejä yrityksestä elvyttää maailmansotien välistä muistikulttuuria ja vastakkainasettelua.”

Niin sanotun valkoisen Suomen juhlapäivät eivät jääneet pois toisen maailmansodan jälkeen, vaan niitä on yhtäjaksoisesti vietetty vuosikymmeniä, myös suomettumisen vuosina, ja yhä vietetään. Vapaussodan muiston vaalimista ylläpitävät tahot ovat omaksuneet kiihkottoman ja sodan osapuolten uhreja kunnioittavan lähestymistavan traagisiin tapahtumiin. Niihin liittyvissä tulkinnoissa ja suhtautumisessa tulisi välttää yksipuolisuutta. Yksipuolisuudella lähinnä vesitetään luottamusta ja kannettaan korsia siihen kekoon, josta ääripäät ammentavat käyttövoimaansa.

Vapaussodan Perinneliiton juhlavuoden 2018 teemaksi valitsema ”Yhdistä, älä hajota” on jatkossakin kantava voima perinnetyössä. Liitolla ja sen äänenkannattajilla on vaalittavinaan tärkeät arvot: itsenäinen Suomi, sotiemme muisto sekä suojeluskunta- ja lottaperinne.

Vaikka niin sanottua valkoista totuutta ei nykyisin liiemmin valtamediassa tuoda esille eikä sitä paikoin osata tai haluta erottaa ääriliikehdinnästä, sen perussanoma kuitenkin elää. Itsenäinen Suomi on säilynyt kansakuntaa repineistä ajanjaksoista huolimatta.