Vaiettu sotatila Neuvosto-Venäjän…(3/2025)

…ja Suomen laillisen hallituksen välillä.

Suomessa on tarkoitushakuisesti korostettu maan käyneen sisällissotaa vuonna 1918, vaikka silloinkin tosiasiallinen vihollinen oli itärajan takana.

Kun marraskuussa 1917 valta Venäjällä anastettiin bolsevikkien käsiin, tämä rohkaisi Suomessa vasemmiston radikaalia ainesta vastaavaan toimintaan. Lisärohkaisua tuli Leninin viestissä suomalaisille aatetovereilleen: ”Nouskaa, nouskaa viivyttelemättä ja ottakaa valta järjestäytyneen työväen käsiin”.

Ensimmäinen yritys suomalaisten sosialistien vallankumoukseksi tapahtui 14. marraskuuta 1917, jolloin maahan julistettiin yleislakko. Joitakin päiviä ennen yleislakon alkamista vallankumouksellinen Jukka Rahja julisti Pietarissa, että Suomen työläisten alkaessa taistelun porvaristoa vastaan Venäjän työläiset eivät jäisi sivustakatsojiksi. Kohta alkoikin entistä tiiviimpi yhteydenpito suomalaisten ja venäläisten vallankumouksellisten välillä. Pietarin bolsevikit kysyivät siellä vierailleilta suomalaissosialisteilta Evert Huttuselta (myöhemmin vastusti punakapinallisia) ja Yrjö Sirolalta (SDP:n radikaaleja), milloin suomalaiset lähtevät vallankumoukseen. Suoraa vastausta venäläiset eivät kuitenkaan saaneet. Lenin lupasi kaiken tukensa suomalaisille ja lupasi jopa seuraavaa: ”Jos tarvitsette Venäjän laivastoa, se on vapaasti käytettävissänne.”

Lopulta vasemmiston radikaalit suostuivat viemään Suomen punakaartilaiset väkivallan tielle tammikuun lopussa 1918. Venäjän neuvostovallan edustaja Suomessa I.T. Smilga osaltaan tuki yhteistä asiaa painottamalla sitä, että Venäjä ei jäisi puolueettomaksi. 

Maaliskuun alussa 1918 allekirjoitettiin ensimmäinen sosialististen valtioiden välinen sopimus. Tämä Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välinen ns. punainen valtiosopimus kertoo omaa kieltään siitä, että Neuvosto-Venäjä oli tunnustanut Kansanvaltuuskunnan Suomen viralliseksi hallitukseksi.

Vaikka sota Suomessa oli päättynyt keväällä 1918, sotatila Venäjän kanssa jatkui. Elokuun lopulla 1918 Moskovassa järjestettiin suomalaisten bolsevikkien neuvottelukokous, joka hyväksyi O.W. Kuusisen esittämän alustuksen pohjalta teesit, joista ensimmäinen alkaa seuraavilla sanoilla: ”Työväen on tarmokkaasti valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen…” Teesit hyväksynyt enemmistö piti uuden kokouksen, jossa lopullisesti irtisanouduttiin sosialidemokratiasta ja julistauduttiin leniniläisen kommunismin kannattajiksi ja perustettiin Suomalainen Kommunistinen Puolue (SKP). Suomalaiset bolsevikit myös liittyivät neuvostohallituksen johtamaan rintamaan maailmanvallankumouksen toteuttamiseksi. Heidän luonnollinen toimialueensa olisi Suomi.

Sotatila Venäjän kanssa oli saatava loppumaan, ja itsenäisen Suomen itäraja oli saatava sopimuksella vahvistettua. Suomi oli yrittänyt käydä rauhanneuvotteluja Neuvosto-Venäjän kanssa jo kesällä 1918 Berliinissä. Muutaman viikon neuvottelujen jälkeen kävi selväksi, että hallitusten väliset erimielisyydet olivat niin suuret, ettei Berliinissä ollut mahdollisuutta saavuttaa tuloksia. Muutama neuvotteluyritys tehtiin myöhemminkin, mutta vasta kevättalvella 1920 saatiin sovittua aselevosta. Viro solmi Venäjän kanssa rauhansopimuksen Tartossa helmikuussa 1920. Se oli eräänlainen päänavaus: Suomi aloitti kesäkuussa 1920 neuvottelut venäläisten kanssa Tartossa, ja vuonna 1918 alkanut sotatila päättyi rauhansopimukseen 14. lokakuuta 1920.