Tammisunnuntain kirkkoilta Tampereella
Tampereen Tuomiokirkossa oli 25. tammikuuta perinteinen Tammisunnuntain kirkkoilta. Tammisunnuntain muistojuhlaa on Tampereella vietetty vuodesta 1956 alkaen, kirkkojuhlana vuodesta 1963 alkaen. Upeaa perinnettä juhlassa oli noin 25 kansalaisjärjestön lippulinna. Juhlan alkajaisiksi Kangasalan Reserviupseerikerhon lippuryhmä (majuri res Lauri Wirola ja kapt res Urmas Tiits ja kapt res Hannu Wirola) toi siniristilipun lippulinnan eteen.
Taervehdyssanoissaan Vapaussodan Perinneliiton ja Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Koskela totesi mm.: ”Arvoisa kirkkoiltaväki! Aloitan lainauksella 1960-luvun lopulta: Vieras tarkkailija näkee joukon vanhoja miehiä, joiden työpäivä on ohi ja joiden tehtäväksi on tullut luopuminen… Vaikka tietoisuus viimeisestä iltahuudosta on jokaista lähellä, yhdessäolo elähdyttää niin kummasti, että heitä on alettu kutsua sotaa lietsoviksi kiihkoilijoiksi. Eiväthän he toki sellaisia ole. Yhden lonkat ovat niin kuluneet, että tueksi tarvitaan keppi, toinen on juuri toipunut halvauksesta, mutta on oltava hyvin, hyvin varovainen. Jonkun käsi ei tottele aivojen antamaa käskyä. Mitäpä noita luettelemaan, elämän lakihan se on. Särkykään ei tunnu niin sietämättömältä joukossa kuin yksin ollessa. Tämä lainaus oli Oulusta Vapaussoturien Huoltosäätiön paikallisesta vapaussoturien kokoontumisesta. Kuvaus löytyy seitsemän sodan veteraanista, Oulun läänin maaherra Kalle Määtästä kertovasta kirjasta. Miksi luin tämän lainauksen? Siksi, että se kertoo oleellisesti, miksi tänäänkin olemme koolla täällä Tuomiokirkossa, noin 60 vuotta myöhemmin kuin tuo kertomani kuvaus. Me vapaussotaperinteen ja kulttuuriperinnön vaalijat saamme usein kuulla, että me ihannoimme sotaa viettämällä ja kunnioittamalla sen muistoa, mm. Tammisunnuntaita. Me emme ihannoi sotaa, vaan rauhaa, jonka avulla olemme saaneet elää kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa, mutta sitä on jouduttu puolustamaan asein. Tammisunnuntaita me vietämme maamme vapauden ja itsenäisyyden kunniaksi, ei sodan kunniaksi.”
Juhlapuheessaan tuomiorovasti Olli-Pekka Silfverhuth muistutti mieliin, että kevättalvella 1918 Tuomiokirkko (silloin nimeltään Johanneksen kirkko) oli turvapaikka yli tuhannelle tamperelaiselle. Sota jakoi silloin kansaamme, mutta talvi- ja jatkosota taas yhdistivät yhteistä vihollista vastaan ja maamme rakennettiin sen jälkeen yhteistuumin hyvinvointivaltioksi. Tuomiorovasti totesi, että hyvien arvojen pitäisi nykyajassa saada uudelleen tilaa. Tarvittaisiin enemmän yhteisvastuuta ja myötätuntoa kanssaeläjiä kohtaan.
Kirkkoillassa isänmaallista musiikkia esittivät Ilmavoimien soittokunta musiikkimajuri Ville Paakkunaisen johdolla, Poikakuoro Pirkanpojat johtajanaan Jouni Rissanen sekä kirkon urkuri Osmo Honkanen. Kolehdin keräsi partiolippukunta Näsin Tytöt Pirkanmaan sotaveteraanien leskien huoltotyöhön.
Kooste ja kuvat: Markku Rauhalahti
