Sotiemme perinteen vaaliminen

Olen ollut aktiivisesti mukana maamme vapauden puolesta käytyjen sotien perinteen vaalimisessa vuodesta 1980. Jo sitä aikaisemmin, 1960 luvultalähtien, kuljetin vapaussoturi-isääni ja lotta-äitiäni Vapaussoturien Huoltosäätiön (VHS) kesäpäiville. Niissä yhteyksissä tapasin useita vuonna 1918 hallituksen joukoissa taistelleita sotureita. Heidän kanssa keskusteltuani tulin vakuuttuneeksi siitä, että he olivat lähteneet käymään sotaa Suomen vapauttamiseksi Venäjän yhteydestä, kuka vapaaehtoisena, kuka kutsuntojen kautta. Se, että he joutuivat myös osallistumaan bolshevikkien nostattaman kapinan kukistamiseen, ei ollut heidän syynsä.

Vuonna 1980 tulin valituksi VHS:n Keskipohjanmaan avustustoimikunnan hallitukseen. Siinäkin ominaisuudessa sain tavata ja haastatella useita keskipohjalaisia vapaussotureita. Useita olin myös saattamassa hautaan ja viemässä havumiekkaa viimeisenä tervehdyksenä.

Kun Neuvostoliitto hajosi, tuli myös Vapaussodan perinneyhdistysten perustaminen mahdolliseksi. Olin mukana perustamassa Vapaussodan ja itsenäisyyden Keski-Pohjanmaan perinneyhdistystä vuonna 1992, ja tulin valituksi puheenjohtajaksi. Se otti tehtäväkseen vielä elossa olleista sotureista ja heidän leskistään huolehtimisen. Hyvin pian toiminnan päätarkoitukseksi tuli perinteiden vaaliminen.

Vuonna 1993 olin yhdistyksemme edustajana perustamassa Vapaussodan Perinneliittoa ja tulin valituksi sen ensimmäiseen hallitukseen. Siinä hallituksessa olivat myös arvostetut historioitsijat akateemikko Eino Jutikkala sekä professori Mauno Jokipii. Olin vuosien mittaan omaksunut sen ajatuksen, että kaikki itsenäisen Suomen käymät sodat ovat vapaussotia, sillä ne on käyty vapauden saavuttamiseksi ja sen säilyttämiseksi.

Erään kokouksemme jälkeen kysyin edellä mainituilta asiantuntijoilta, olenko ajatuksineni ollenkaan oikeassa. Molemmat vastasivat olevan hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa noita vuosien 1918 ja 1945 välillä käytyjä sotia käsitellään yhtenä kokonaisuutena, mutta ei ennen, kun kaikki niihin henkilökohtaisesti osallistuneet ovat poistuneet keskuudestamme. Olihan, kuten he totesivat, vihollinen koko ajan sama, taistelijat saman ylipäällikön johtamina osin samoja ja päämäärä vapauden ja itsenäisyyden takaaminen.

Tämän vastauksen saatuani ehdotin perinneyhdistykseni hallitukselle yhdistyksen nimenmuutosta Vapaussotien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistykseksi ja sain myönteisen päätöksen. Nyt ajattelen, että oikeampi olisi Vapaussotiemme jne., mikä nimenmuutosta mahdollisesti suunnitteleville yhdistyksille vihjeenä mainittakoon.

Tiedän, että on ollut keskustelua myös Perinneliiton nimen muuttamisesta Vapaussotiemme Perinneliitoksi, mutta se ei toistaiseksi ole saavuttanut suosiota. Rohkenen kuitenkin toivoa, että näen ehdotukseni toteutuvan. Sanoihan mainio puolustusministerimmekin avatessaan vuoden 1918 sodan nimeä käsitelleen seminaarin uskovansa, että Vapaussota tulee käytössä yleistymään.

Viimeisten vapaussotiemme veteraanien rivit harvenevat nopeasti ja perinteistä huolehtiminen jää taisteluita käymättömien vastuulle. Jotta asia kunnolla hoituu, on yhteistyö eri perinneyhdistysten ja liittojen välillä välttämätöntä. Kuten Vapaussodan Perinneliiton nykyinen puheenjohtaja usein toistaa, on Perinneliitto perustettu nimenomaan yhteistyöjärjestöksi vaalimaan vapautemme puolesta käytyjen sotien perinteitä.

Tähänkin tärkeään työhön sopii oikein hyvin Tasavallan Presidentin lausuma:
”Yhdessä, tilsammans”, Sotiemme perinteen vaaliminen.

Timo Siukosaari

Vapaussodan Perinneliiton kunniapuheenjohtaja