Jouluaaton kunniavartiot (4/2025)

Jouluyön hiljaisuus laskeutuu Suomen sankarihautausmaillemme, ja kynttilöiden lämmin valo piirtää varjojen lomaan muistojen ja kiitollisuuden sävyjä. Jouluaattona nämä hautausmaat eri puolilla Suomea saavat osakseen arvokkaimman ja hartaan kunnianosoituksen, kun kunniavartiot asettuvat vartioon sankarivainajiemme viimeisille leposijoille.

Tämä on perinne, joka ei kaipaa sanoja. Se on ele (syvä ja hiljainen), jossa ihmisten kiitollisuus ja kunnioitus nousevat sanojen yläpuolelle. Kunniavartiossa seisovat ihmiset ovat kuin osa jatkumoa, jossa menneet sukupolvet ja nykyhetki kohtaavat joulun rauhassa ja sen kirkkaassa valossa.

Jouluiltana ja -yönä kynttilöiden loisteessa sankarihautausmailla seisovat hahmot muistuttavat meitä siitä, että maamme vapaus ja itsenäisyys on aikanaan lunastettu suurin uhrauksin. Se on lunastettu uskolla, toivolla ja rakkaudella, niiden miesten ja naisten työnä, jotka taistelivat ja rakensivat tämän maan sodan ja jälleenrakennuksen vuosina. Heidän antamansa perintö kantaa meitä edelleen.

Seisoessani itsekin joulun hiljaisuudessa kunniavartiossa, katse kaukaisuudessa, tunnen rinnassani syvää kiitollisuutta. Ajattelen omia läheisiäni, menneitä ja nykyisiä, ja sitä suurta lahjaa, että saamme elää yhdessä vapaassa ja kauniissa Suomessamme. Jouluyön sanoma valaisee sydämen, muistuttaen, että vapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja, jota tulee vaalia ja kunnioittaa myös tulevaisuudessa.

Tämä perinnetyö ja kunniavartioiden hiljainen viesti välittyvät nyt myös uusille, nuoremmille sukupolvillemme. Se on yhteisöllisyyden ja muistamisen silta, joka yhdistää menneitä, nykyisiä ja tulevia sukupolvia yhteen, samaan ketjuun. Niin kauan kuin perinteemme säilyvät, niin kauan meillä on yhtenäinen ja itsenäinen Suomi.

Rauhaisaa ja siunattua joulua.

Sami Rantanen
Toiminnanjohtaja
Vapaussodan Perinneliitto ry