Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Ylipäällikön neuvottelukunta 1918

Ylipäällikön neuvottelukunta 1918

Mannerheim oli vapaussodan alkaessa joukoilleen luonnollisesti varsin tuntematon. Häntä jopa aika lailla vierastettiin ja karsastettiinkin taustojensa takia. Hänhän oli ruotsinkielistä aatelia ja kaiken lisäksi palvellut 30 vuotta tsaarin armeijassa. Erilaisia valituksia hänestä tehtiin Vaasassa majaansa pitäville senaatin jäsenille niin paljon, että ilmeisesti tämän takia Mannerheim antoi päiväkäskyn, jonka avulla hän selvästi koetti tasoittaa tietä varsinkin suojeluskuntien suuntaan. Käskyn n:o 4 hän antoi Seinäjoella 16.2.1918.

Seuraavassa osa päiväkäskystä:

”Olen antanut seuraavan julistuksen maan suojeluskunnille:

Suomen Suojeluskunnille!

Saadakseni läheisemmän luottamuksen syntymään toiselta puolen Suomen vapauden puolesta taistelemaan nousseiden vapaaehtoisten suojeluskuntajoukkojen, toiselta puolen Pääesikunnan ja päällystön välillä luodakseni kiinteämmän yhteyden sotajoukkojen ja päällystön kesken, ja voidakseni paremmin ottaa huomioon näiden joukkojen tarpeita ja toivomuksia, olen katsonut tarpeelliseksi perustaa Pääesikunnan yhteyteen erityisen Suojeluskuntain edustajista kokoonpannun neuvottelukunnan. Tähän neuvottelukuntaan, jota nimitetään ”Ylipäällikön neuvottelukunnaksi” ovat minun kehoituksestani suojeluskuntain esikunnat lähettäneet seuraavat henkilöt:…”

Neuvottelukunta on kuvassa vajaalukuisena, ehkä ydinjoukko. Henkilöt vasemmalta lukien; B.E. Hilden, E. Piispanen, Jalo Lahdensuo, Mannerheim, everstit Göstä Theslöf ja Hannes Ignatius, I. Kaitero ja Oskar Herlin.

Neuvottelukunnan jäsenet tulivat alkuvaiheessa hallituksen joukkojen hallussa olevalta alueelta, mutta Mannerheim lupasi täydentää neuvottelukuntaa eteläisempienkin sk-piirien alueilta ilmeisesti sitä mukaan, kun onnistuttiin etenemään.

Päiväkäskyyn on liitetty jäsenten Jalo Lahdensuon ja Oskari Heikinheimon vakuutus, että neuvottelukunta on samana päivänä järjestäytynyt ja aloittanut toimintansa, sekä että suojeluskunnat ja rintamalla olevat joukot kääntyisivät asioissaan neuvottelukunnan puoleen. Rintamajoukkojen pitää informoida myös rintamapäällikköään.

Neuvottelukunnasta otetulle valokuvalle annetaan yleensä harvoin mitään paikkakuntaa tai kuvanottohetkeä. Jos niistä on kerrottu, niin ne ovat pääsääntöisesti vääriä. Juttuun liitetty kuva väitetään otetuksi Seinäjoella helmikuussa 1918 tai jopa 16. helmikuuta eli päiväkäskyn antopäivänä. Itseäni alkoi asia kiinnostaa, kun tein esitystä ”Mannerheim Seinäjoella 1918”. Kuvasta puuttuvat kaikki helmikuiset elementit. Kävin myös Seinäjoen asemalla olevan ainoan vapaussodan ajalta olevan rakennuksen ”tiilenpäät” läpi.

Vanha veturitalli muistuttaa kyllä kovasti kuvassa olevaa rakennusta, mutta ikkunat eivät täsmää eikä Seinäjoella varmastikaan ole ollut tuollaista kivettyä jalkakäytävää.

Aloinkin epäillä, että kuva on otettu myöhemmin keväällä, kun päämaja oli jo poissa Seinäjoelta. Sainkin Mikkelin kaupunginmuseosta varmistuksen, että kuva on otettu Mikkelissä Hotel Karinin edustalla myöhemmin keväällä. Päämajahan käytti ko. hotellia jo vapaussodan aikana. Hotelli tuhoutui sitten talvisodan pommituksissa.

Olisikohan tämänkin kuvan vanha tulkinta siihen sarjaan kuuluva, että kun joku varteenotettava historioitsija kerran sanoo mielestään totuuden, niin muut menevät perässä. Siitä on valitettavan paljon esimerkkejä myös Mannerheimin henkilöhistoriassa. Uskon, että kuvan määritys on nyt oikein ja toivon, että oikea tieto alkaisi elää vähitellen tällä taustoituksella jatkossa.

Juha Levonen

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 4/2018.