Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Vapaus barrikadeilla (4/2018)

Vapaus barrikadeilla (4/2018)

Vapauden kaipuusta löytyy esimerkkejä kautta maailman. Näyttävimmästä päästä ovat vapautta symboloivat taideteokset, joita voi ihastella kansallisissa taidekokoelmissa. Esimerkiksi Ranskassa Marianneksi kutsuttu naishahmo on mm. vapauden henkilöitymä ja ikuistettu yhteen jos toiseen taideteokseen. Erittäin tunnettu Marianne on Eugène Delacroix’n kansallistunnetta huokuvassa maalauksessa Vapaus barrikadeilla, joka kuvaa heinäkuun vallankumouksen tapahtumia 1830. Suomalaisen version Mariannesta voi nähdä vaikkapa Edvard Iston Hyökkäys-maalauksessa.

Valtiollisen vapauden tavoittelussa ja ylläpitämisessä kansallistunne on keskeinen elementti. Vapauden saavuttaneessa valtiossa kansallistunteella on merkityksensä instituutioiden sekä yhteiskunnallisen järjestyksen puolustamisessa.

Toisaalta kansallistunne voi jalostua aatteelliseksi voimaksi ja sodan välineeksi ja samalla kaksiteräiseksi miekaksi. Nimittäin miekalla valtioiden rajoja rikkova saattaa kylvää joukkojensa taisteluhengen kannalta keskeistä kansallistunnetta myös vastapuolelle: kansallistunne tuppaa nousemaan myös hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden keskuudessa.

Nyt kun sodan tuulet jälleen puhaltavat itäisessä Euroopassa ja vapauden kaipuu täyttää sydämiä yhä laajemmassa joukossa, lienee paikallaan muistuttaa aikaisempien valloitusyritysten seurauksista Euroopassa:

Kun Napoleon Bonaparte joukkoineen oli onnistuneesti edennyt Italian alueelle, tuskin hän villeimmissä kuvitelmissakaan olisi uskonut sysäävänsä liikkeelle tapahtumien sarjan, joka lopulta johti vapautta janoavien Italian valtioiden yhdistymiseen. Sittemmin Napoleon I sysäsi liikkeelle paljon muutakin, mitä hän ei voinut uneksiakaan.

Suomen 1800-luvun alussa valloittaneella Venäjällä jouduttiin myös tosiasioiden eteen, sillä ajan kuluessa Suomen suuriruhtinaskunnassa ymmärrettiin maan olevan osa vierasta miehitysvaltaa Venäjän yhteydessä. Kuten vastaitsenäistyneiden valtioiden kohtalona usein on, Suomikin joutui asevoimin ja useaan otteeseen varmistamaan vapautensa. Suomessa oltiin välillä valmiita viemään vapautta itärajan taaksekin, kuten tapahtui heimosotien (1918–1922) aikana.

Viimeisin vapauden aalto Euroopassa juontaa Neuvostoliiton sortumisesta, jonka myötä joukko valtioita sai takaisin itsenäisyytensä. Näissä valtioissa kansallistunne on yhä vahva tekijä, mikä näyttäisi voimistuneen Ukrainan kriisistä lähtien: lukuisampi joukko on jälleen valmiina barrikadeille puolustamaan vapautta.

Huomionarvoista sekin, että pitkään vapaudesta nauttineissa ns. läntisissä demokratioissa on taas havaittavissa kansallistunteen nousua.