Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Värikkään kenraalin elämä päättyi Ihantalassa

Värikkään kenraalin elämä päättyi Ihantalassa

Teloitusratkaisu oikeudessa vielä kuoleman jälkeen

1. Ev._Einar_Vihma_Seivst_Tyrisev_13.10.1941

Einar Vihma, silloin vielä eversti,

lokakuussa 1941 Seivästön Tyrisevällä.

– SA-kuva.

 

Tunnettu ja tuottelias sotakirjailija Mika Kulju on paneutunut uusimmassa tutkimuskoosteessaan muutamien jatkosodan Tali-Ihantalan taisteluihin vaikuttaneiden kohtaloihin. Mukana on 13 tarinaa. Niistä on yhdeksän suomalaista miestä ja yksi nainen. Heidän lisäkseen Kulju käsittelee saksalaista lento-osaston päällikköä Kurt Kuhlmeyniä ja puna-armeijan hyökkäysjohtajaa Leonid Govorovia.

 

Yksi heistä oli kenraalimajuri Einar August Vihma, joka kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassisesta lyseosta vuonna 1912. Samana vuonna hän osallistui Tukholman olympiakisoihin joukkuevoimistelijana. Hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa vuoteen 1915 saakka, jolloin hän lähti jääkärikoulutukseen Saksaan.

 

Hänestä tehtiin jääkärietappien järjestelijä Suomeen, ja lisäksi hän sai tuhoojakoulutuksen, joten hän palasi kotimaahan ennen varsinaista jääkärijoukkoa. Hän otti osaa kuuluisaan Simon kahakkaan 9. joulukuuta 1916. Siellä käytiin jääkärien ja venäläisten sotilaiden välinen usean tunnin mittainen taistelu. Siinä kaatui yksi Saksaan koulutukseen matkalla ollut ja yksi haavoittunut jäi vangiksi. Paikalla on nykyisin muistomerkkinä pieni hirsikämppä. Silloin siinä oli sauna.

 

Sukellusveneessä Suomeen

 

Einar Vihma (silloin Wichman) saapui Suomeen uudelleen marraskuussa 1917 saksalaisella sukellusveneellä, joka toi räjähteitä ja muita varusteita. Vihma toimi aluksi valkoisen puolen kouluttajana Karjalan kannaksella ja Kuopiossa ja osallistui sen jälkeen vapaussotaan ensin Kuopiossa ja lopuksi Viipurissa.

 

Vuosina 1925–1926 Vihma opiskeli Sotakorkeakoulussa ja toimi Kadettikoulun johtajana vuosina 1933–1936. Talvisodassa hän operoi divisioonan komentajana Taipaleen rintamalla ja joutui siellä sanallisiin kärhämiin armeijakuntaa komentaneen kenraali Paavo Talvelan kanssa.

 

Yksityiselämässään hän eli pitkään vaimonsa kanssa avoliitossa ennen avioliiton solmimista. Hän oli papin poika, mutta erosi kirkosta kun häneltä veloitettiin kirkollisvero vahingossa kahteen kertaan. Nuorena upseerina hän oli saanut esimiehensä varoituksen liiallisesta alkoholinkäytöstä.

 

Jatkosodan alussa Vihma johti divisioonaa Karjalan kannaksella. Omapäinen komentaja jätti esikuntatehtävät esikuntapäällikölleen ja taisteli kärkijoukkojen mukana sekoittaen joskus pataljoonien ja komppanioiden johtosuhteet innostuksissaan.

 

Kaatui edessä

 

Joulukuussa 1941 hänet siirrettiin pohjoisen miehistä kootun kuudennen divisioonan komentajaksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Vihma joutui ikävään välikäteen talvella 1942, kun hänen miehensä ryöstivät viinakaupan Kajaanissa.

 

Vihman johtama kuudes divisioona siirrettiin Talin–Ihantalan taisteluihin kesällä 1944. Hän saapui paikalle 26. kesäkuuta. Hän sai lisää joukko-osastoja johdettavakseen ja yhdessä kenraalimajuri Ruben Laguksen rynnäkkötykkipataljoonan kanssa he yrittivät motittaa vihollisen, mutta joukkojen voima ehti ehtyä niin, että vain kilometri jäi niiden väliin ja näin yksi jatkosodan suurmoteista jäi syntymättä.

 

Jääkärikenraalimajuri Einar Vihma kaatui seuratessaan taistelujen kulkua Ihantalassa 5. elokuuta 1944. Hänen esikuntapäällikkönsä kaatui samasta kranaatista. Tilanne esitettiin myös vuonna 2007 ensi-iltansa saaneessa Tali–Ihantala elokuvassa. Kannaksen joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti K.L. Oesch totesi muistosanoissaan Vihman olleen taistelujen mies ja kovien paikkojen johtaja.

 

Siunaamisesta erimielisyyttä

 

Värikkään Vihman viimeinen matka oli myös erikoinen, koska Kuopion kirkkoherra kieltäytyi siunaamasta kirkosta eronnutta sankarihautaan. Ylipäällikkö C.G. Mannerheim sai kuulla asiasta ja puuttui siihen. Vihma sai paikkansa muiden sankarivainajien joukossa. Hänestä on muistolaatta Kuopiossa vanhan kasarmin seinässä.

 

Vihma joutui vielä kuolemansa jälkeen epävirallisesti oikeuteen. Häntä syytettiin jatkosodan jälkeisissä muuttuneissa olosuhteissa sotaylioikeudessa vuonna 1947. Vihma oli määrännyt 3. heinäkuuta 1944 kaksi linjaan paluusta kieltäytynyttä karkuria teloitettaviksi. Tuomion toteutuksesta vastanneet kaksi upseeria saivat vapauttavan päätöksen, jonka myös korkein oikeus vahvisti.

 

* * *

 

Mika Kulju: Kohtalona Tali–Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaisteluissa. Gummerus 2014.

 

Lasse Koskinen

 

Kirjoitus on julkaistu Vapaussoturissa 3/2015.