Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Sotahan on hulluutta (3/2014)

Sotahan on hulluutta (3/2014)

Kun Suomen edustajat neuvottelivat Moskovassa 1939, Stalin oli päätöksensä jo tehnyt: Suomi antautuu joko vapaaehtoisesti tai pakolla miehitettäväksi. Joka tapauksessa Stalin oli varma voitostaan. Kaiken lisäksi Suomessa yksi ja toinen oletti, ettei pieni valtio pärjäisi sotilaallisesti suurvalta-armeijalle. Samaa näkemystä ei peitellä nykyisessäkään Suomessa. Ainakin talvisodan lopputulos on tiedossamme.

 

Suomen sotilaat ovat yhä varteenotettavia vastustajia suuremmallekin joukolle, vaikka maamme päättävissä elimissä on tehty voitava muun muassa puolustusmäärärahojen vähentämiseksi. Tämä on toistunut myös aikaisemmin, ennen kaikkea 1930-luvulla. Vielä Hitlerin hyökättyä Puolaan eräs tunnettu päättäjämme totesi moisen voimapolitiikan olevan nykyaikana mahdotonta: ”Sotahan on hulluutta!”

 

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat jossain määrin herätelleet päättäjiä kautta EU:n. Putinin tavoitteista voi olla montaa mieltä. Varmaa kuitenkin on, että Venäjällä yhä harvempi jakaa samat arvot kuin länsimaissa. Myös eurovaalitulos heijastelee kritiikkiä vallitsevia arvoja kohtaan. Varmaa lienee sekin, että EU:n elimissä tullaan jatkossa kuulemaan entistä kovempia puheita muun muassa sotilaallisista kysymyksistä. Tosin sanan miekalla ei kovin pitkälle pärjätä turvattomuuden lisääntyessä maailmalla.

 

Kautta historian kriisiaika on tiivistänyt kansalaisten rivejä. Ehkä tämä suuntaus on alkanut myös Suomessa, vaikka kriisipesäkkeet ovat suhteellisen etäällä maamme rajoista. Ehkä päättäjätkin havahtuvat siihen, että uhraukset turvallisuuteen ovat vakuutus huomisen varalle.

 

Puolustuskykymme epäilijöille on syytä korostaa jääkärikenraaliluutnantti K. L. Oeschin kokemuksen tuomia näkemyksiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että myös pienten valtioiden kannattaa investoida maanpuolustukseen. Olihan materiaalitilanteemme vähintään kohtalainen kesällä 1944, jolloin Oesch johti Kannaksen joukot torjuntavoittoon. Suomi ei kyllä silloinkaan taistellut yksin, vaikka Kannaksella joukot olivat pääasiassa suomalaisia.

 

Jos kansa on yhtenäinen ja materiaalia riittää, niin Suomi selviää sotilaallisista kriiseistä myös jatkossa. On sitä pärjätty muuallakin. Esimerkiksi Vietnamissa ylivoimainen hyökkääjä toisensa jälkeen on joutunut tappiolle. Entäpä afganistanilaiset, ovat pärjänneet sekä idän että lännen suurvalloille.