Vapaussoturi > Nettilehti > Kirja-arvioita > Sellaista oli sota

Sellaista oli sota

Englund_kansi

Ruotsin suurvalta-ajanhistoriaan erikoistuneella Peter Englundilla on tunnustettu taito yhdistää kansantajuinen ja tieteellinen historiankirjoitus. Hänet tunnetaan ennen muuta parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä esikoisteoksestaan Pultava, joka kertoo Ruotsin murskatappiosta Venäjää vastaan 1709.

 

Nyt tämä Ruotsin akatemian jäsen on tarttunut ensimmäiseen maailmansotaan – sotaan, jonka oli määrä lopettaa kaikki sodat. Hän ei kuitenkaan ryhdy setvimään sodan syitä, kulkua tai sen seurauksia. Niistä on jo paljon kirjoitettu, joten Englund päätyy tarkastelemaan sitä millaisena aikalaiset kokivat ensimmäisen todellisen suursodan.

 

”En halunnut valita toisen maailmansodan kaltaista mustavalkoista asetelmaa vaan moraalisesti monimutkaisemman tarinan, jossa sivilisaatio marssii riemuiten kohti omaa itsemurhaansa”, kuvasi kirjoittaja aihevalintaansa eräässä haastattelussa.

 

Kyse ei siis ole perinteisestä sotahistoriasta. Pääpaino on sodan arjessa – siitä kirjan nimi Sodan kauneus ja kauheus. Englund suorittaa tarkastelunsa yhdeksäntoista eri kansallisuutta edustavan yksilön päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden ja muiden muistiinpanojen kautta.

 

Länsirintaman juoksuhautaelämän lisäksi lukijan eteen vyöryvät muutkin rintamat kuten vähemmän tunnetut taistelut Alpeilla, Balkanilla ja Itä-Afrikassa. Mukana on miehiä ja naisia, herroja ja narreja – monenlaisia kuraportaan kohtaloita. Kirjassa iloitaan ja kärsitään, hyökätään ja peräännytään, odotetaan ja nähdään nälkää, haavoitutaan ja sairastutaan.

 

Itärintaman sotaa kuvaa suomenkieliseen painokseen erikseen lisätyn Venäjän armeijan kapteenin Paul von Gerichin vaiheet. Suomessa kenraaliksi edenneen von Gerichin ansiot vapaussodan valmisteluissa Pohjanmaalla tunnetaan, mutta ainakin allekirjoittaneelle hänen vaiheensa maailmansodassa olivat oudot.

 

Kirjan kuvitus on taiten valittu, mutta valitettavasti kustantaja on painanut kuvat aivan liian pienellä ja vielä vääränlaiselle paperille.

 

Englundin romaanimainen tyyli ja mielenkiintoinen metodi kiehtoivat aluksi, mutta muuttuivat pidemmän päälle puuduttavaksi. Syynä on aineiston laajuus. Vain vaivoin jaksoin kahlata kirjan loppuun. Englund on viisas mies, mutta hänen kirjansa olisi kaivannut tiivistämistä. Luvut ovat lyhyitä, mutta niitä on yksinkertaisesti liikaa (peräti 215).

 

Kirja ei ole Peter Englundin paras, vaikka se olisi sitä voinut olla – kukaties kansainvälinen läpimurto. Parasta kirjassa on sen ”epäruotsalainen” tyyli. Englund yrittää aidosti ymmärtää ruohonjuuritason aikalaisia, ei selittele eikä naiivisti moralisoi. Siksi Sodan kauneus ja kauheus on tutustumisen arvoinen kaikille ensimmäisestä maailmansodasta mutta myös ihmisyydestä yleensä kiinnostuneille.

 

Jussi Niinistö

 

Peter Englund: Sodan kauneus ja kauheus. 215 lyhyttä lukua ensimmäisestä maailmansodasta. Suomentanut Seppo Hyrkäs. WSOY 2009. 644 sivua.

 

Julkaistu Vapaussoturissa 1/2010