Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Sata vuotta itsenäisenä (5/2017)

Sata vuotta itsenäisenä (5/2017)

Miltä mahtoi tuntua joulun odotus juuri itsenäiseksi julistautuneessa Suomessa 1917, etenkin kun marraskuun väkivaltaisuudet ja bolsevikkien vallankaappaus Venäjällä olivat entisestään lisänneet turvattomuutta suomalaisten keskuudessa…

Kun Vapaussodan Perinneliiton syntysanat lausunut jääkärikenraali Väinö Valve (1895–1995) kertoi tuntemuksiaan itsenäistymisvaiheen tapahtumista, hän halusi painottaa sitä, että kaikista ongelmista huolimatta maa oli kehittynyt myönteisesti itsenäisyyden aikana: – Jotakin tällaista varmasti vapauspyrkimyksissämme aikoinaan toivoimmekin, muttei meillä tietenkään voinut olla täsmällistä käsitystä siitä, mitä tuleman pitää. Asiat olivat kehittyneet siihen pisteeseen, että oli pakko määritellä kuuluminen johonkin, mikä tässä tapauksessa tarkoitti itsenäisyyden omaksumista, muisteli jääkärikenraali Valve.

Vaikka näistä ajoista on kulunut jo sata vuotta, itsenäistymiseen ja vapaussotaan liittyviä keskeisiä elementtejä ei edelleenkään ymmärretä tai haluta ymmärtää riittävästi. – Asiat voidaan nähdä oikeassa valossa vasta kun on päästy ajallisesta painolastista ja saatu tiettyä etäisyyttä historian tapahtumiin. Ottaa aikansa ennen kuin objektiivinen arvostelukyky kypsyy riittävästi, pohti jääkärikenraali Valve.

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien puitteissa lienee paikalla todeta, että kukaan ei lahjoittanut maallemme itsenäisyyttä. Se hankittiin itse, omilla ponnistuksilla ja uhrauksilla. Itsenäisyyttä ei olisi saavutettu ilman tahtoa, ja ilman tahtoa itsenäisyyttä ei olisi myöskään säilytetty.