Vapaussoturi > Nettilehti > Perinnetyö > Saksanniemen Järjestyslipuston satavuotismuistolle

Saksanniemen Järjestyslipuston satavuotismuistolle

Porvoon reserviupseerikerho ja Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistys järjestivät Järjestyslipuston satavuotismuistolle omistetun juhlan Porvoossa 17. syyskuuta. Ennen kulttuuritalo Grandissa järjestettyä juhlaa kenttäpiispa Hannu Särkiöpuhui kenttähartaudessa Saksanniemen muistokivellä. Tämän jälkeen samalla paikalla puhui Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Uutela. Kulttuuritalo Grandissa juhlapuheen piti puolustusministeri Jussi Niinistö ja Tiia Schleifer esitti nuorten puheenvuoron. Lisäksi muun muassa kuultiin Porvoon kaupungin tervehdys sekä musiikkiesityksiä.

Päämäärä ja perinne

Jyrki Uutela painotti puheessaan saksanniemeläisten lannistumattomuutta. He uskoivat tulevaisuuteen ja järjestäytyivät uudelleen Pohjanmaalla: – Tämän ydinjoukon ympärille rakentui vapaussodassa 1918 Uudenmaan rakuunarykmentti, joka muiden vapaussotureiden mukana ja usein ensimmäisenä rynnisti Etelä-Suomeen toteuttaen itsenäisyysjulistuksen päämäärän.

Koska Järjestyslipusto oli ratsuväkiosasto, ratsuväen perinteet olivat juhlapäivänä näyttävästi esillä Porvoossa. Tähänkin liittyen Hannu Särkiö totesi hartauspuheessaan: –Itsenäisen Suomen ratsuväen synnyn taustalla oli erilaisia ratsumiesperinteitä, niin vanhasta väestä, poliisista kuin jääkäreiltäkin. Ratsuväki edusti liikkuvana joukkona nopeinta iskuvoimaa. Se velvoitti hyvään ja oikeaan. Monissa maissa ratsuväen perinteet ovat edelleen eläviä, kun puolustusvoimilla on vielä ratsuja seremoniallisiin tehtäviin ja sotilasratsastukseen. Suomessa vapaaehtoiset ja järjestöt pitävät huolen hevosperinteiden säilymisestä, mistä voimme olla hyvillämme… Mieleen iskostuneena yksityiskohtana mainittakoon, että kenttäpiispan puheen ratsumieshenkisyyttä korostivat hänen asuunsa kuuluneet punaiset ratsumiesten housut.

Vapauskamppailun alkusoitto

Puolustusministeri Niinistön juhlapuheessa Saksanniemen kahakkaa osuvasti kutsutaan vapauskamppailumme alkusoitoksi: – Järjestyslipusto oli tarkoitettu nimensä mukaisesti järjestyksen ylläpitoon. Maassa vallitsi ”Svaboda”, maahan sijoitetut venäläiset miehitysjoukot eivät tuntuneet olevan kenenkään johdossa. Miehittäjän mielivalta vallitsi asustuskeskuksissa. Ihmiset kokivat turvattomuutta.

Vaikka lipusto oli kenraalikuvernöörin hyväksymä, olivat venäläiset sotilasosastot ja yhä aktiivisemmaksi käyvä kotimainen punakaarti jatkuva uhka lipuston toiminnalle. Pahin uhkakuva toteutui 17. marraskuuta 1917: – Helsingin punakaarti yhdessä venäläisten kätyriensä kanssa päätti lopettaa Saksanniemen toiminnan. Täysi juna Helsingin raskaasti aseistettuja punakaartilaisia ja venäläisiä sotilaita saapui Kiialan seisakkeelle ja suuntasi kohti Saksanniemen kartanoa. Alkoi epätoivoinen kamppailu ylivoimaa vastaan. Saksanniemeläisten käytössä oli vain pieni määrä vanhentuneita Berdan-kivääreitä, joilla varustettu ryhmä viivytti vihollista niin kauan, että koulu onnistuttiin evakuoimaan. Punaiset valtasivat ja hävittivät koulun. Vangiksi jääneet Heikki Kuusto ja Johan Fällström murhattiin. Koulun toiminta keskeytyi.

Niinistö myös kertoi Saksanniemen toiminnan siirtymisestä Etelä-Pohjanmaalle: – Lappajärvelle perustettiin vielä joulukuun aikana uusi koulu. Sinne suunnisti vaivojaan säästämättä myös osa alkuperäisen koulun oppilaista. Lappajärvellä alkoi uudelleen varustautuminen ja koulutus, joka sekin jäi kesken. Oli tartuttava toimintaan. Järjestys oli palautettava maahan. Tammisunnuntaina 1918 aloitettiin venäläisten aseistariisuminen Pohjanmaalla. Samanaikaisesti Helsingin punaiset aloittivat kapinan Etelä-Suomessa. Vapaussota sai verisen sisällissodan luonteen.

Olemme onnekkaita

Nuorten puheenvuoron pitänyt Tiia Schleifer kertoi sadan vuoden takaisesta rohkeudesta sekä propagandasta: – Olemme onnekkaita, että sata vuotta sitten oli rohkeita ja kaukokatseisia suomalaisia, jotka ryhtyivät palauttamaan laillista järjestystä maahamme bolsevikkien organisoimien punakaartien ja vallankumouksellisen venäläisen sotaväen lietsottua suuriruhtinaskuntamme anarkian tilaan. Löytyi nuoria, jotka olivat valmiita jättämään kotinsa lähteäkseen sotilaskoulutukseen Saksaan. Löytyi nuoria, jotka harjoittelivat salaa perustetuissa suojeluskunnissa. Löytyi nuoria, jotka halusivat hillitä mellakoita, ryöstelyä, poliittisia murhia ja muuta vallankumouksellista liikehdintää opettelemalla ratsupoliisitaitoja Järjestyslipuston riveissä. Ja löytyi nuoria, jotka ratsupoliisikoulun hajottua hakeutuivat vaaroja uhmaten Pohjanmaalle ja jatkoivat vapaustaistelua vastaperustetun Uudenmaan rakuunarykmentin joukoissa.

Schleifer myös välitti ”Työmies”-lehden uutisen (22.11.1917) Saksanniemen poliisikoulun hävityksestä: – Lauantaiaamuna klo 11 aikaan saapui Helsingin järjestysmiehet Kiialan pysäkille. Kun ensimmäiset henkilöt olivat junasta ulkona, niin heti avattiin Kiialan kartanosta tuli järjestysmiehiä vastaan. Aavalla pellolla hyökkäsivät järjestysmiehet ankaraa tulta vastaan, jonka olivat Saksanmaan sotamiehet avanneet. Lyhyen ja ankaran taistelun jälkeen pakenivat saksalaiset epäjärjestyksessä mikä minnekin. Taistelussa kuoli 3 saksalaista ja noin 10 haavoittui. Järjestysmiehistä haavoittui muutamia. Saksalan kaartilaiset ampuivat myrkytetyillä kuulilla.

Tämän jälkeen Schleifer toi esille uutisen asiavirheitä: – Paikalle tulleet Helsingin järjestysmiehet olivat vallankumouskiihkoisia punakaartilaisia ja venäläisiä sotilaita, poliisikoululaiset eivät olleet Saksasta eivätkä he aloittaneet ammuskelua, uhrit eivät kuolleet taistelussa, vaan nämä aseettomat miehet murhattiin julmasti. Puhumattakaan myrkytetyistä kuulista, jotka ovat jo todella häijyä propagandaa. Näin räikeä harhaanjohtaminen kuului silloiseen ajankuvaan, nykyään samaa tekevät trollit milloin mitäkin asiaa ajaessaan.