Vapaussoturi > Nettilehti > Perinnetyö > Ruth Munckin muistotilaisuus

Ruth Munckin muistotilaisuus

1. Ruth_Munck.jpg

 

Hausjärven kirkkomaalla järjestetään joka elokuun ensimmäisenä sunnuntaina muistotilaisuus, jolla on jo pitkät perinteet. Ensimmäisen maailmansodan aikaisten jääkärien ja toisen maailmansodan aikaisten SS-vapaaehtoisten sairaanhoitajana toimineen vapaaherratar Ruth Munckin haudalle laskettiin tänäkin vuonna Veljesavun seppele ja Vapaussodan Helsingin Seudun Perinneyhdistyksen kukkalaite. Nyt tilaisuus järjestettiin 40. kerran.

Vapaaehtoisia jääkäreiden tavoin

Ruth Munck tuli tunnetuksi jääkärien sairaanhoitajana. Hän oli valmistunut sairaanhoitajaksi 1910, ja vuoden 1916 alussa hän hakeutui Saksaan hoitamaan haavoittuneita ja sairastuneita jääkäreitä. Hän toimi sotasairaaloissa Berliinissä, Mitaussa, Tukkumissa ja Libaussa. Hän sai rinnalleen toisen sairaanhoitajan Saara Rampasen, joka saapui loppuvuodesta 1916 Mitauhun ja toimi myöhemmin yhdessä Munckin kanssa Libaun sotasairaalassa.

Jääkärit oppivat arvostamaan Suomesta tulleita sisaria, jotka huolehtivat heistä, puhuivat heidän kieltään ja olivat vapaaehtoisia siinä kuin sotimaan tulleet jääkäritkin. Niin Munck kuin Rampanenkin saivat aikanaan Jääkärimerkin, ja he ovat ainoina naisina mukana jääkärimatrikkelissa. Ruth Munck kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikaisista kokemuksistaan kirjan ”Jääkärien mukana Saksassa”, joka ilmestyi 1938. Saara Rampasen kirja ”Jääkärien matkassa itärintamalla” ilmestyi jo 1934.

Sekä Munck että Rampanen olivat palanneet jääkärien pääjoukon mukana Suomeen 25. helmikuuta 1918, minkä jälkeen he toimivat sairaanhoitotehtävissä sota- ja kenttäsairaaloissa. Munck solmi lyhyeksi jääneen avioliiton jääkärien kouluttajana toimineen saksalaiseversti Eduard Ausfeldin kanssa.

Jälleen itärintamalle

Niin Munck kuin Rampanenkin olivat aktiivisia lottajärjestössä. Munck kuului Lotta Svärdin keskusjohtokuntaankin. Hän toimi niin keskusjohtokunnan lääkintäpäällikkönä kuin Helsingin lottapiirin puheenjohtajanakin.

Kun talvisota syttyi, molemmat jääkärien sairaanhoitajat olivat taas hoitamassa haavoittuneita.

Suomalaisvapaaehtoisia taisteli jälleen Saksan itärintamalla toisen maailmansodan aikana, ja Ruth Munck lähti taas hoivaamaan maanmiehiään. Hän teki viisi matkaa eri puolille Saksaa lukuisiin sairaaloihin, joissa hoidettiin haavoittuneita suomalaisia SS-vapaaehtoisia. Heti Suomen irrottauduttua sodasta syksyllä 1944 Munck lähti vielä Saksaan auttamaan siellä vaikeissa oloissa olleita suomalaisnaisia. Tämän matkansa johdosta hän joutui Suomeen palattuaan vaikeuksiin. Punainen Valpo otti hänet hampaisiinsa, ja lopulta hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Perusteena käytettiin sitä, että hän oli järjestänyt suomalaisille naisille Saksassa työpaikkoja sotilaskohteissa sen jälkeen, kun Suomi oli katkaissut suhteensa Saksaan. Tuomion väitetään tulleen ”ylemmän tahon” puututtua oikeudenkäyntiin.

Vapaaherratar Munck kärsi tuomiostaan kaksi vuotta, minkä jälkeen hän palasi ”kalterijääkärinä” Leponiemen tilalleen Hausjärvelle.

Hyväntekijää ei unohdettu

Saksan-vapaaehtoiset eivät unohtaneet hyväntekijäänsä. Jatkosodan vielä kestäessä suomalaisvapaaehtoiset olivat 1942 aloittaneet perinteen käydä onnittelukäynnillä Munckin syntymäpäivää 12. elokuuta lähimpänä olevana sunnuntaina. Vuoden 1944 onnittelukäynnistä kirjoitti Rintamamies-lehteen Unto Boman, myöhemmin Parvilahti, kertoen rapuja nautitun Munckin huvimajassa. Välillä oli käyty uimassakin, välillä muisteltu keskuudesta poistuneita vapaaehtoisia. Käynti oli päättynyt yhteiseen illalliseen.

Sodan jälkeen näissä onnittelukäynneissä oli tauko ainakin Munckin kärsiessä vankilatuomiotaan. Vuotuiseksi perinteeksi nämä onnittelukäynnit muodostuivat sen jälkeen, kun vapaaehtoisten järjestö Veljesapu ry oli perustettu vuonna 1955. Sen edustajat ottivat jokavuotiseksi tavakseen käydä Leponiemessä onnittelemassa hyväntekijäänsä.

Tällainen vierailu tehtiin myös vuonna 1976 Ruth Munckin täyttäessä 90 vuotta. Vapaaherratar kuoli vain muutama viikko syntymäpäivänsä jälkeen. Kunnioittaakseen hänen muistoaan Veljesavun vuosikokous teki päätöksen, että sen jälkeen yhdistys käy vuosittain kunniakäynnillä Ruth Munckin haudalla. Myöhemmin Vapaussodan Helsingin Seudun Perinneyhdistys on tullut mukaan kunniakäynneille.

Tämä kaunis perinne on jatkunut katkeamatta neljä vuosikymmentä. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun kukaan Saksan-vapaaehtoisista ei enää ollut jaksanut tulla muistotilaisuuteen.

Mikko Uola