Vapaussoturi > Nettilehti > Kirja-arvioita > Pitkään vaiettu Operaatio Hokki

Pitkään vaiettu Operaatio Hokki

1. Kansi_Kevn_kirjoja_Operaatio_Hokki_kansi

Suomi oli kesällä 1944 totisen paikan edessä. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen jyly kantautui tyynessä suvi-illassa aina Helsinkiin saakka. Poliittinen sekä sotilaallinen tilanne ja toiveet sodan päättymisestä aiheuttivat päämajan tiedusteluosastolla jonkinlaisen kaikki peliin -ilmiön. Nyt sidottaisiin viimeiset tiedustelureservit tehtäviin, eikä huomisesta kannettaisi huolta.

Päämaja keskitti lukuisia suurehkoja partioita vihollislinjojen taakse. Viimeisenä lähetetyn partio Honkasen tehtävä oli häikäilemätön. Joukon päämääränä oli hyökätä Petroskoin ratapihalle. Näin tuli katkaista puna-armeijan huolto jatkosodan viimeiseen suurtaisteluun Ilomantsin alueelle. Honkasen partio tunnettiin johtajansa nimestä johdetulla radiokutsulla ”Hokki”.

Operaatio Hokista kirjan tehnyt Mikko Porvali on todennut, ettei kysymyksessä ole romaani vaan historiateos, jonka runkona on alkuperäinen ja aiemmin julkaisematon partiopäiväkirja. Autenttisten lähteiden lisäksi Porvali tukeutui Hokin veteraanien kertomuksiin. Alkuperäislähteiden muokkaaminen sujuvaksi tekstiksi ei ole tehtävä helpoimmasta päästä. Tämä lienee vaikuttanut siihen, että tekstin jäsennys ei paikoin osu kohdalleen. Joka tapauksessa Porvali on saanut lähteet elämään toivotulla tavalla: todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Porvalilla on myös henkilökohtainen side Hokin vaiheisiin. Kapteeni Honkasen sairastuttua kirjoittajan isoisä, luutnantti Antti Porvali jäi partion johtajaksi ja toi joukon Suomeen.

– Aloittaessani partion vaiheiden tutkimisen vuosia sitten en kuvitellut kirjoittavani aiheesta mitään. Halusin ainoastaan löytää lisätietoja, jotka osoittaisivat isoisän kertomuksen partion kotiinpaluun tapahtumista oikeaksi tai vääräksi, toteaa kirjailija. Mainittakoon, että nimenomaan Antti Porvalin kätkemä partiopäiväkirja on keskeinen primaarilähde.

Viimeisille kaukopartioveteraaneille kuuluu erityinen ansio siitä, että he ovat kertoneet joukon vaiheet koruttomasti ja suoraan. Tämä koskee myös epämiellyttäviä totuuksia: kuinka huoltolentäjä ohjasi koneensa juovuksissa puuhun, kuinka kaksi partioon osallistunutta miestä menetettiin omien ampumina, tai kuinka suurehko kaukopartio sai tiedon aselevosta vihollisselustassa vasta yli vuorokausi aselevon jälkeen.

Monista vastoinkäymisistä johtuen joukko ei tavoittanut Petroskoita, mutta katkaisi radan useita kertoja kaupungin länsipuolella. Lähes kuukauden kestänyt partiomatka on jatkosodan värikkäimpiä tapahtumasarjoja, ja se oli eräänä rikkana rokassa, kun Mannerheim ja Stalin etsivät tietä rauhaan.

Sodan jälkeen operaatiosta vaiettiin, sillä partiotoiminta jatkui aselevosta sopimisen jälkeen. Porvalin teos kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan.

Ehkä teoksessa kohteena olevan joukon suuruus on vaikuttanut siihen, että voi viedä jokusen tovin ennen kuin runsas nimien lukumäärä asettuu
järjestykseen lukijan mielessä. Viimeistään tämän jälkeen kerronta vie mukanaan.

Kirjoittajan paneutuneisuutta työhönsä osoittavat myös liitteeksi laitettu partiopäiväkirja sekä lähde- ja viiteluettelo.

Vesa Määttä

Mikko Porvali: Operaatio Hokki. Päämajan vaiettu kaukopartio. Atena 2011. 237 sivua.

Julkaistu Vapaussoturissa 2/2012.