Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Muistojuhlallisuuksia erikoisessa ilmapiirissä (3/2018)

Muistojuhlallisuuksia erikoisessa ilmapiirissä (3/2018)

Osassa suomalaista mediakenttää on korostumassa viestinnän politisoituminen. Tämä on tullut esille muun muassa kuluneen kevään 100-vuotismuistojuhlallisuuksien yhteydessä, jopa niin, että myös toimittajakunnasta esitettiin kritiikkiä ennen kaikkea Ylen yksipuoliseksi koettuun uutisointiin. Se onkin osaltaan ollut rakentamassa erikoista ilmapiiriä maahamme, yhtymäkohtia vastaavaan lienee löydettävissä suomettuneisuuden vuosista.

Valtamediassa ilmenevää yksipuolisuutta kuvastaa myös Ylen toiminta 16. toukokuuta järjestetyn juhlallisuuden puitteissa. Kiitoksen Yle ansaitsee siitä, että se välitti television sekä netin kautta Finlandia-talossa järjestetyn Vapaussodan 100-vuotisjuhlan, mutta ihmettelyä on herättänyt Ylen päätös liittää tilaisuuden ohjelmaselostukseen seuraava johdantolause: ”Sisällissodan päättymisestä on kulunut 100 vuotta…” Tämä ei olisi nostattanut enempää ihmettelyä, jos lauseen yläpuolella ei olisi ollut tilaisuuden järjestäjätahon pääotsikko: ”Vapaussodan 100-vuotisjuhla”.  Jos Ylessä olisi päätetty jättää johdantolause pois, niin selostusta tuskin olisi mielletty kannanotoksi, kritiikiksi tai piikiksi vapaussota-nimen käytölle. Tämänkaltaisille näkemyksille antaa pontta Ylen yhä kantama painolasti: aikoinaan suomettuneisuuden ytimessä toiminut ja pitkälti yhdenlaista ideologiaa korostanut joukkotiedotusväline.

Toivottavasti valtamediassa työskentelevien keskuudessa muistetaan, kuinka poliittisesti latautunut viestintä herätti aikoinaan hilpeyttä vaikkapa sosialistiseen leiriin kuuluneiden valtioiden kansalaisissa; lopulta koko uutisointi oli lähinnä vitsailujen aihe, ja sen uskottavuus nollassa. Ja mitä lopulta tapahtui koko itäblokille…

Mielenkiintoista sekin, että kohta itäblokin sortumisen jälkeen Finlandia-talossa järjestettyyn vapaussodan 75-vuotisjuhlaan osallistui tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka näin osoitti arvostavansa myös vapaussoturien työtä. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Koivisto vaikutti keskeisesti vuosikymmeniä puolueessa, jonka äärivasemmistolaiset aloittivat kapinan vuonna 1918. Mauno Koivisto oli esimerkki koko kansan presidentistä. Hän osasi yhdistää. Valitettavasti kansakunnan yhtenäisyyden vaalimiseen ei ole keskitytty samalla tavalla Koiviston jälkeisenä aikana.

Kenties sekin aika koittaa, jolloin saadaan paremmin hahmotettua se revanssi, jonka puitteissa vielä 100 vuotta traagisten tapahtumien jälkeen vapaussodan muistoa ryhdyttiin mediassa vähättelemään ja sävyttämään tarkoitushakuisesti.