Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Jotta muisto säilyisi (3/2015)

Jotta muisto säilyisi (3/2015)

Toukokuinen viikonloppu Panssariprikaatissa on takana, ja jäljellä on jälleen yksi miellyttävä muisto kesäpäivistä. Niistä on saatu nauttia jo vuosikymmeniä.

Vapaussoturit eivät enää ole keskuudessamme, mutta kesäpäivien suosio on säilynyt vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Perinne on jatkunut.

 

Vapaussodan Rintamamiesten Liitolla (VRL) oli aikoinaan tapana kokoontua liittokokouksiin eli suurkokoontumisiin, jotka järjestettiin keväisin. VRL:sta lisää tämän lehden sivuilla.

 

Kesäpäiväperinne nykyisessä muodossa ulottuu 1960-luvulle. Tuolloin Vapaussoturien Huoltosäätiö kokosi vapaussoturinsa yhteisiin kesätapahtumiin. Heidän vapaussotamuistojaan tuotiin esille mm. juhlapuheissa, kuten teki everstiluutnantti Einari Pietarinen Vääksyssä kesällä 1969:

 

”Me – – muistamme kansannousun valtavuuden, mutta totuudenmukaisesti joudumme tunnustamaan, että kansamme näkymättömänä johtajana ja kaitsijana oli kaikkivaltias Jumala, joka soi kansallemme siunauksensa ja apunsa.”

 

Kesätapahtumat muuttuivat 1970-luvulla kaikkien vapaussodan perinteestä kiinnostuneiden yhteisiksi tilaisuuksiksi.

 

Vapaussodan Perinneliitto on ollut kesäpäivien vetovastuussa yli 20 vuotta. Yhtä pitkä ajanjakso on siitä, kun entisiä lottia ja suojeluskuntalaisia on sankemmin joukoin osallistunut kesäpäiville.

 

Kuten tänä vuonna, kesäpäiviä on usein vietetty toukokuun puolivälissä eli ajankohtana, jolloin vapaussota päättyi. Ajankohtaan kytkeytyy myös sodissamme kaatuneitten muistopäivä.

 

Kesäpäivillä vaalitaan olemassaolomme kannalta tärkeiden asioiden muistoa. Olemmehan kalliisti joutuneet maksamaan vapaudestamme.