Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Ideologia koitui Mäkelinin perheen kohtaloksi

Ideologia koitui Mäkelinin perheen kohtaloksi

Yksi pojista oli jääkärien aseistakieltäytyjä


Leo Mäkelin

Yrjö Mäkelin (1875–1923) oli alun perin suutari, josta tuli tunnettu sanomalehtitoimittaja, sosialistinen poliitikko ja kansanedustaja vuosiksi

1908–1910 ja uudelleen 1913–1917. Vapaussodan jälkeen hän sai punaisten puolella toimimisesta elinkautistuomion, josta istui neljä vuotta ja pääsi vapaaksi yleisessä armahduksessa. Hän oli taitava sanankäyttäjä toimittajana.

Yrjö Mäkelin pidätettiin pääministeri Kyösti Kallion hallituksen säätämien kommunistilakien perusteella elokuussa 1923 ja teki itsemurhan unilääkkeellä Etsivän keskuspoliisin sellissä. Hänet haudattiin Ouluun. Aikalaistietojen mukaan 2500 hengen saattojoukko saatteli vainajaa. Vuonna 1928 pystytetyssä muistokivessä on kuvanveistäjä Emil Wikströmin muotoilema korkokuva.

Epäröivien sisäkomitea

Yrjö Mäkelinin vaimo Elisabeth eli Ellen os. Wuorenmaa syntyi Lapualla. Perheen lapsista seitsemän selvisi aikuisikään. Ellen oli pidätettynä vuonna 1922. Hän oli vankilassa Hämeenlinnassa kuullessaan miehensä kuolemasta. Vapauduttuaan Ellen Mäkelin matkusti vuonna 1927 Neuvostoliittoon, jonne vankilatuomion Suomessa kärsinyt Kerttu-tytär oli muuttanut vuonna 1922. Muut lapset muuttivat myös sinne. Ellen kuoli vuonna 1935. Ainoana perheestä Kerttu palasi Suomeen vuonna 1957. Hän pakinoi ”Kansan Uutiset”-lehdessä Juorkunan Jussi-nimimerkillä.

Mäkelinin perheen poika Leo syntyi 15. joulukuuta 1897 Tampereella, josta perhe muutti Ouluun 1906. Leo kävi koulua Oulun suomalaisessa lyseossa ja työskenteli kauppa-apulaisena. Hän värväytyi jääkäriksi 18-vuotiaana ja päätyi vuoden 1916 alussa koulutukseen Holsteinissa sijainneeseen Lockstedin koulutuskeskukseen. Leo Mäkelin oli mukana syyskuussa 1917 perustetussa työläisjääkärien toimeenpanevassa komiteassa.

Komiteassa pohdittiin, mitä tehdä kun jääkäripataljoona siirretään Suomeen. Komitean jäsenten keskuudessa aaltoili mielipide, jonka mukaan ohjeita tulisi ottaa vastaan ensisijaisesti sosiaalidemokraattiselta puolueelta eikä omilta sotilasesimiehiltä. Tähän vaikutti muun muassa Leo Mäkelinin Yrjö-isä, joka oli sekaantunut jääkäriliikkeen asioihin.

Kieltäytyjät internoitiin

Jääkäreiden työläiskomitea päätyi vastustamaan jääkäripataljoonan lähtöä Suomeen ja asettumista valkoisten puolelle. Viimeisen kokouksensa komitea piti Libaun Ankkuri-kahvilassa 10. helmikuuta 1918. Osallistujia oli noin 60. Johtajien jyrkistä mielipiteistä huolimatta kokouksessa päädyttiin antamaan valinnan vapaus työläisjääkäreille.

Jääkärien pääjoukko laivattiin Suomeen. Heitä oli 1300 miestä, mutta Saksaan jäi yli 400 miestä. Heissä oli sairastuneita ja muita palvelusrajoitteita omaavia. Laivoihin ei päästetty myöskään niitä, joiden pelättiin kotimaassa siirtyvän punakaartien puolelle. Leo Mäkelinin toiminta ei tullut esimiesten tietoon ja niin hän pääsi varavääpelinä Suomeen pääjoukon mukana, joka rantautui Vaasaan 25. helmikuuta 1918.

Tilanne avautui Leo Mäkelinille ja hän ilmoitti esimiehilleen, ettei voi osallistua sotaan. Hänet toimitettiin selliin. Mäkelin vietti suurimman osan vapaussodan ajasta vankeudessa, mutta viimeisinä viikkoina hän koulutti valkoisen armeijan alokkaita. Muutamia muitakin anoi vapautusta palveluksesta ja Mannerheimin ohjeen mukaan heidät pidettiin internoituina Pohjanmaalla.

Venäjälle puna-upseeriksi

Vapaussodan jälkeen Leo Mäkelin toimi myyjänä Osuusliike Voiman sähköosastolla Oulussa. Marraskuussa 1918 hän siirtyi Neuvosto-Venäjälle. Siellä hän värväytyi Pietarissa järjestetylle punakomentajakurssille, josta valmistui huhtikuussa 1919. Hän palasi kesällä Ouluun. Hän oli saanut tehtäväkseen kapinaliikkeen lietsomisen Suomen armeijassa palvelevien keskuudessa.

Leo Mäkelin pidätettiin joksikin aikaa Oulussa, mutta vapautettiin koska todisteita ei löytynyt riittävästi. Sen jälkeen Mäkelin perusti Ouluun salaisen Suomen Kommunistisen puolueen sotilaskomitean alaosaston. Hän esiintyi niissä toimissa Osmo Kivelän nimellä. Maa alkoi Mäkelinin jalkojen alla polttaa ja hän matkusti Ruotsiin syksyllä 1920. Siellä hänet pidätettiin marraskuussa ja karkotettiin Venäjälle.

Aluksi hän toimi Venäjällä hoitajana lastenkodissa, opiskeli sen jälkeen Petroskoin opettajaseminaarissa ja tekniikan oppilaitoksessa. Hän työskenteli sähkötekniikan ja kemian opettajana vuodesta 1922 lähtien ja harrasti sellon soittoa. Hän palveli jakson puna-armeijassa 1920-luvun lopulla.

Toinen veli samoilla teillä

Leo Mäkelin vangittiin Stalinin puhdistuksissa vuonna 1935, mutta vapautettiin puolueelle uskollisena seuraavana vuonna. Hän asettui asumaan Prääsän lähelle. Mäkelin vangittiin uudelleen vuoden 1937 lopulla ja sai 10 vuoden leirituomion. Joidenkin tietojen mukaan hän kuoli toisen maailmansodan aikana työleirissä Uralin Tseljabinskissä.

Mäkelinin perheen toinen poika, isänsä mukaan Yrjö nimeltään, syntyi Porissa 25. huhtikuuta 1900. Hän kuului vuonna 1919 Oulun sosiaalidemokraattiseen nuoriso-osastoon. Samana vuonna hän siirtyi Venäjälle. Hän toimi Petroskoissa ”Karjalan kommuunin” lehden painossa latojana. Hänet lähetettiin Suomeen vakoilijaksi vuoden 1920 alussa. Sen jälkeen hän palasi Venäjälle ja palveli Vieljärven Oksan haaraosaston vakoilutoimistossa ja siirrettiin kesällä 1921 Petroskoin tullin palvelukseen, jossa ilmeisesti toimi myös tiedustelutehtävissä.

Talvella 1922 Yrjö Mäkelin osallistui ns. Niemelän hiihtopataljoonassa Karjalan vastarintaliikkeen kukistamiseen. Sen jälkeen hänet hyväksyttiin puna-armeijan kansainväliseen sotakouluun ja siellä sen urheilujaostoon, koska oli osoittanut hiihtotaitonsa.

Vakoilijana Suomessa

Yrjö Mäkelin valmistui sotakoulusta 1925. Opiskelujen aikana hän toimi harjoittelijana Inkerin Lempaalan tiedusteluosastossa. Ajoittain hänet lähetettiin tiedustelumatkoille Suomeen. Hän palveli suomalaisista muodostetussa puna-armeijan Karjalan pataljoonassa vuosina 1925–1929. Sen jälkeen hänet valittiin Uhtuan piirikomitean sihteeriksi, josta erotettiin ja hän siirtyi ”Punainen Uhtua”-lehden toimitukseen ja sieltä mittamieheksi vuonna 1931 maamittausosastoon. Seuraavana vuonna hänet valittiin Osoaviakhim-järjestön Petroskoin alueneuvostoon, jossa toimi sotilaskouluttajana.

Osoaviakhim oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin Neuvostoliitossa vuonna 1927. Ideologisen työn lisäksi sen tarkoituksena oli valmistella nuoria asepalvelukseen ja ylläpitää sotilaallista kasvatusta. Urheilukoulutus ja sotilaslajien valmennus kuuluivat sen kuvioihin. Vuosien saatossa tämäkin järjestö on muuttunut ja tunnetaan nykyisin Rosto-nimellä.

Yrjö Mäkelin vangittiin huhtikuussa 1933 ja tuomittiin syyskuussa työleirille Kazakstaniin. Tarkempaa syytä tähän tuomioon ei ole saatu. Joka tapauksessa hän palasi Osoaviakhim-järjestön ohjaajaksi. Stalinin vainot kuitenkin jatkuivat ja hänet pidätettiin huhtikuussa 1937, tuomittiin ja ammuttiin elokuussa Petroskoissa. Hänen maineensa palautettiin Neuvostoliitossa virallisesti 1959.

Lasse Koskinen

Kirjoitus on julkaistu Vapaussoturissa 1/2017.