Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Hermann Graf – Kansallissankarista hylkiöksi

Hermann Graf – Kansallissankarista hylkiöksi

1. Hermann_Graf

104 vuotta sitten 24. lokakuuta 1912 syntynyt saksalainen Hermann Graf on jäänyt pysyvästi ilmasotahistoriaan, sillä hän saavutti ensimmäisenä hävittäjälentäjänä 200 ilmavoiton rajan.

Engenissä lähellä Sveitsin rajaa syntynyt Graf oli nuoresta pojasta lähtien intohimoisen kiinnostunut kahdesta asiasta – lentämisestä ja jalkapallosta. Leipuri-isän perhe kärsi kaikkien saksalaisperheiden tavoin vuoden 1923 talousromahduksesta, eikä myöskään nuorimmalla pojalla Hermannilla ollut mahdollisuutta jatko-opintoihin. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli ensin lukkosepän oppipoikana ja sitten toimistoharjoittelijana Engenin kaupungintalolla. Vapaa-aikansa hän vietti jalkapallokentällä sekä paikallisessa purjelentokerhossa. Lupaava jalkapalloura, joka olisi saattanut johtaa jopa Saksan maajoukkueeseen, päättyi kuitenkin peukalon murtumiseen.

Vuoden 1936 kesäkuussa Graf aloitti lentokoulutuksensa Luftwaffessa. Kun hän oli valmistunut A- ja B-lentokoulusta 1938, esimiehet halusivat lähettää hänet kuljetuskonelentäjäksi, koska hän oli ”jo” 26-vuotias. Muut kurssilaiset olivat nuoria, 18- tai 19-vuotiaita. Graf kuitenkin kävi upseerikurssin ja onnistui pääsemään haluamaansa hävittäjäkoulutukseen, koska hän tunsi soveltuvansa parhaiten hävittäjälentäjäksi. Pian osoittautui, että Graf oli oikeassa.

Toisen maailmansodan syttyessä Hermann Graf palveli Jagdgeschwader 51:n (JG, Hävittäjärykmentti 51) riveissä hiljaisella länsirintamalla. Sieltä hänet siirrettiin jo talvella 1940 täydennyshävittäjälaivueeseen kouluttamaan uusia lentäjiä. Kesäkuussa 1940 samaan koulutuslaivueeseen tuli eräs Alfred Grislawski, Grafia seitsemän vuotta nuorempi korpraali, joka oli kaivosmiehen poika Ruhrin teollisuusalueelta. Grislawski oli lupaava lentäjä, joka sai komennuksen rintamalaivueeseen jo heinäkuussa 1940. III/JG 52 (Hävittäjärykmentti 52:n kolmas laivue) kärsi pahoja tappioita taisteluissa englantilaisia vastaan, ja se siirrettiin pian takaisin Saksaan. Lokakuussa 1940 myös luutnantti Graf sai siirron samaan laivueeseen, ja siitä parivaljakon tarina sai varsinaisen alkunsa.

Välinäytös etelässä

Lokakuussa 1940 laivueenkomentaja ja Berliinin olympiakisojen nykyaikaisen viisiottelun voittaja Gotthard Handrick johdatti yksikkönsä Bukarestiin Romaniaan. Heidän tehtävänään oli kouluttaa Romanian ilmavoimien henkilökuntaa. Saksalaiset elivät herroiksi ja Graf muodosti III/JG 52:n miehistä jalkapallojoukkueen. Saksan hyökättyä Kreikkaan ja Jugoslaviaan huhtikuussa 1941 laivue sai tehtäväkseen suojata Romanian öljykenttiä, mutta taivas pysyi hiljaisena. Graf osallistui lyhyesti Kreetan taisteluihin, mutta ei vieläkään saavuttanut ilmavoittoja.

Operaatio Barbarossa

Kesäkuussa 1941 laivue varustettiin uusilla Messerschmitt Bf 109 F-hävittäjillä. Vanhat Bf 109 E- tyypin koneet luovutettiin romanialaisille. III/JG 52:n oli edelleen määrä suojata Romanian aluetta, ja miehet kuuntelivat sekä hämmästyneinä että kateellisina muiden yksiköiden pudotusilmoituksia itärintamalta. Laivueen ensimmäiset pudotukset kirjattiin sitten 24. kesäkuuta, kun ilman hävittäjäsuojaa hyökänneet neuvostopommittajat torjuttiin helposti. Mielialaa ei parantanut tilannetta ymmärtämättömän valtakunnanmarsalkka Göringin lähettämä sähke, jossa tämä moitti laivuetta ilmavoittojen puutteesta!

Elokuun alussa laivue sai vihdoin siirron Ukrainaan, ja taistelut alkoivat toden teolla. Graf saavutti enemmän tuurilla kuin taidolla ensimmäisessä ilmataistelussaan itärintamalla myös ensimmäisen ilmavoittonsa, joka oli I-16 Rata-hävittäjäkone. Grislawski lensi tuohon aikaan usein Grafin siipimiehenä ja saavutti ensimmäisen voittonsa 1. syyskuuta 1941. Syyskuun lopulla DB-3F-pommikoneen taka-ampuja onnistui osumaan Grafin Messerschmittiin niin pahoin, että tämä joutui tekemään pakkolaskun hiljattain vallatulle kentälle, joka oli venäläisten miinoittama.

Vuoden 1941 lopulla laivue taisteli mm. Krimin yläpuolella. Vuoden päättyessä Grafilla oli 42 ilmavoittoa ja Grislawskilla 11. Sota idässä ei ollutkaan ohi muutamassa kuukaudessa, kuten vielä syksyllä oli kuviteltu. Tammikuussa Grislawski pääsi kotilomalle, ja hiukan myöhemmin häntä seurasi rautaristin ritariristillä 24. tammikuuta 1942 palkittu Graf.

1942

Graf palasi takaisin rintamalle vasta maaliskuun lopulla, ja pian sen jälkeen hänet nimitettiin JG 52:n 9. lentueen päälliköksi. Hänen edeltäjänsä yliluutnantti Schade oli ammuttu alas. Schade joutui sotavankeuteen, mistä hän palasi vasta vuonna 1950. Keväällä 1942 taistelut jatkuivat Krimillä, ja samaan aikaan 9./JG 52 opittiin tuntemaan ”Karaya-lentueena”. Nimi oli peräisin Ernst Süssin, erään 9. lentueen lentäjän löytämästä savikiekkolevystä, joka sisälsi tataarimusiikkia. Ainoa sana, jonka hän luuli ymmärtävänsä, oli ”Karaya”. Süss hoilotti laulua lakkaamatta, ja pian nuolen lävistämä Karaya-sydän koristi niin lentueen koneita kuin kaikkea muutakin kalustoa, aina ulkohuussia myöten. Graf kilpaili jatkuvasti ilmavoittojen määrästä 7. lentueen luutnantti Köppenin kanssa. Tämä joutui tekemään pakkolaskun Mustaanmereen toukokuun alussa ja katosi.

Köppenin kohtalo ei kuitenkaan hidastanut Grafin tahtia. Hän saavutti 100 ilmavoiton rajan 14. toukokuuta 1942, mistä hyvästä hänelle myönnettiin tammenlehvä kolme päivää myöhemmin. Kaksi päivää sen jälkeen Graf sai tiedon myös miekkojen myöntämisestä. Se tiesi kotilomaa, matkaa Sudenpesään ja itsensä Führerin tapaamista. Saksan korkeimman johtajan kysymykseen erityistoiveista Graf vastasi haluavansa palata yksikköönsä mahdollisimman pian. Näin tapahtuikin kesäkuun lopussa. Grislawski oli myös lisännyt ilmavoittojensa määrää tasaista tahtia, ja hänetkin palkittiin ritariristillä 1. heinäkuuta 1942.

Stalingrad

Elokuussa 1942 yliluutnantti Deckerin johtama pieni komennuskunta lähetettiin Stalingradin alueelle. Osastossa oli Grafin lisäksi useita muita ässiä. 22. elokuuta alkoi ainutlaatuinen ilmavoittojen sarja, joka varmisti Grafin paikan historiassa. Decker ammuttiin alas jo parin päivän kuluttua, ja sen jälkeen Graf otti osaston komennon. Graf saavutti 4. syyskuuta toisena hävittäjälentäjänä 150 ilmavoiton rajan. Samaan aikaan ylivääpeli Grislawski lensi Kaukasuksella, samoilla seuduilla kuin Wiking-divisioonan osana taistellut suomalainen vapaaehtoispataljoona.

Syyskuussa Stalingradin alueella taisteli 10 saksalaista yli 50 ilmavoiton ässää, heistä kirkkaimpana tähtenä Hermann Graf. Syyskuun puolivälissä hän sai viidentenä sotilaana Saksan tuolloin korkeimman kunniamerkin eli timantit ritariristiin 172 ilmavoiton jälkeen sekä ylennyksen kapteeniksi. Nyt ei ollut aikaa kotilomalle, ja 26. syyskuuta Graf saavutti 200 ilmavoiton rajan ensimmäisenä hävittäjälentäjänä. Graf asetettiin lentokieltoon, ylennettiin majuriksi ja kutsuttiin Saksaan. Talvella 1942–43 Graf kielsi ympäri maata puhumassa ja nostattamassa ilmapiiriä. Samaan aikaan Grislawski jatkoi taistelua idässä ja koulutti kovakouraisesti muun muassa laivueeseen saapunutta nuorta luutnanttia, erästä Erich Hartmannia…

Lännessä

Tammikuussa 1943 Graf sai komennuksen Ranskassa sijaitsevan täydennyslaivueen komentajaksi, ja hän alkoi jälleen keskittyä myös jalkapalloon. Graf perusti oman joukkueen, Punaiset metsästäjät, johon hän sai haalittua useita Saksan huippupelaajia eri rintamilta. Kesällä 1943 Graf sai Göringiltä erikoistehtävän perustaa uusi rykmentti, joka keskittyisi saksalaisia kovasti ärsyttävien, nopeiden englantilaisten Mosquito-pommikoneiden torjuntaan. Samaan aikaan lisääntyneet amerikkalaisten raskaiden pommikoneiden pommituslennot kuitenkin pakottivat Grafin uuden yksikön keskittymään niiden torjuntaan. Loppukesällä 1943 Graf onnistui järjestämään monille vanhoille ystävilleen siirron omaan rykmenttiinsä, ja heidän joukossaan oli myös Grislawski. Tämä oli kesäkuussa 1943 kävellyt miinaan uimaan mennessään, ja siihen oli päättynyt hänen sotansa itärintamalla.

Lännessä lentäjien elämä maassa oli aluksi mukavaa, mutta liittoutuneiden ylivoima kasvoi jatkuvasti. Graf oli JG 11:n komentaja, kun hän saavutti viimeisen ja 212. ilmavoittonsa pudottamalla amerikkalaisen Mustangin 29. maaliskuuta 1944. Hän joutui kuitenkin hyppäämään itsekin varjolla ja loukkaantui vakavasti. Mustangit ampuivat myös Alfred Grislawskin alas 26. syyskuuta 1944, ja hänkin loukkaantui vakavasti laskuvarjohypyssään. Tammenlehvällä huhtikuussa 1944 palkitun ja 133 ilmavoittoa saavuttaneen Grislawskin lentäjän ura oli ohi.

Takaisin itään

Syyskuussa 1944 vielä toipilaana ollut Graf komennettiin vanhan rykmenttinsä JG 52:n komentajaksi Puolaan. JG 52 oli tuolloin kaikkein menestyksekkäin hävittäjärykmentti yli 10000 ilmavoitollaan. Sodan viimeisinä kuukausina Graf johti yksikkönsä epätoivoista taistelua maasta käsin eikä juuri lentänyt enää sotalentoja. Tammikuussa 1945 hän osallistui niin sanottuun everstien kapinaan Göringiä vastaan, mutta säilytti siitä huolimatta asemansa.

Toukokuussa 1945 Graf ja Erich Hartmann uhmasivat saamaansa käskyä, jonka mukaan heidän piti lentää länteen ja antautua länsiliittoutuneille. Sen sijaan he johdattivat Tšekin alueella toimineen JG 52:n marssille länteen ja antautuivat amerikkalaisille, jotka kuitenkin pian luovuttivat heidät neuvostoliittolaisille. Siitä alkoi Hermann Grafin elämän vaikein vaihe.

Sotavankeus ja elämä sodan jälkeen

Amerikkalaisten vangiksi Saksassa jäänyt Alfred Grislawski oli onnekas ja vapautui vain muutaman päivän sotavankeuden jälkeen. Grafin sotavankeus Neuvostoliitossa kesti vuoteen 1949, ja myöhemmin monet saksalaiset veteraanit syyttivät häntä neuvostoliittolaisten myötäilystä erityisesti erään Grafin kirjoittamaksi väitetyn lehtijutun perusteella. Nämä syytökset vainosivat Grafia koko hänen loppuelämänsä ajan. Noin 15 vuotta sitten venäläisarkistoista löydettyjen asiakirjojen perusteella syytökset vaikuttavat kuitenkin liioitelluilta.

Sodan jälkeen Graf työskenteli mm. myyntitehtävissä. Hänen uskollinen ystävänsä Grislawski ei puolestaan pyynnöistä huolimatta liittynyt uudelleen perustettuihin Länsi-Saksan ilmavoimiin.

Parkinsonin taudin heikentämä Hermann Graf kuoli vuonna 1988. Alfred Grislawski tuki kaikin tavoin hänestä sekä Grafista tehdyn kirjan kirjoittamista ja menehtyi syyskuussa 2003, kuukausi kirjan ilmestymisen jälkeen.

Koala-kustannus julkaisi lokakuussa 2016 ruotsalaisen ilmasotahistorioitsijan Christer Bergströmin kirjoittaman kirjan nimeltä Ässäpari – Hermann Graf & Alfred Grislawski. Kirjan suomentaja on tämän artikkelin kirjoittaja. Artikkelin kuvat ovat kirjan kuvitusta.

Raimo Malkamäki

Kirjoitus on julkaistu Vapaussoturissa 5/2016.