Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Hannes Hynönen oli aika velikulta veteraani

Hannes Hynönen oli aika velikulta veteraani

Hannes Hynönen ponnahti julkisuuteen Suomen tasavallan itsenäisyyspäivän vastaanotolla 6. joulukuuta 2014, kun hänen televisiossa välitetty sotaveteraanin puheenvuoronsa jäi kansalaisten mieliin. Silloin Hynönen oli 101-vuotias. Hannes Hynönen sai oman elämäkertakirjan poismenonsa jälkeen.

Hannes Hynönen syntyi 10. tammikuuta 1913 Selänpään torpan saunassa Joroisten Lahnalahden kylässä Hilda ja Alfred Hynösen perheeseen. Perheessä oli jo neljä henkiin jäänyttä lasta ja kaksi oli kuollut pieninä. Kasteessa uusi tulija sai nimen Johannes, mutta nimi lyheni pian kutsumanimeksi Hannes, millä nimellä hänestä tuli myös koko kansan sotaveteraani Linnan juhlien avulla.

Vapaussota oli Hanneksen ensimmäinen sota. Sitä hän seurasi pikkupojan silmin ja kaikkea ymmärtämättä. Se hänelle jäi muistiin, kuinka kylällä lehtien tilaajille tuli joko ”Vapaus” (punaisten näkemyksiä tukeva) tai ”Länsi-Savo”, joka edusti enemmistön kantaa. Vapaussodan taistelujen aikaan Hynösen perheeseen syntyi jo yhdeksäs lapsi. Vapaussota seurauksineen unohtui pian pikkupojan mielestä. Vuonna 1927 Hannes Hynösen vanhemmat lunastivat Selänpään torpan omiin nimiinsä ja perheestä tuli itsenäinen pienviljelytalous.

Valjakkoon Viipurissa

Hannes Hynönen suoritti asepalveluksensa kenttätykistössä Viipurissa. Hänestä koulutettiin valjakkoaliupseeri. Osa kenttätykistöstä oli silloin ja vielä sodan aikana hevosvetoista. Koulutukseen kuuluivat ratsastustunnit maneesissa.

– Kun kouluttaja katsoi toiseen suuntaan, minä vähän fuskasin. No, kiinnihän minä jäin, ja rangaistus siitä tuli, Hynönen muisteli ratsastustunnin kuvioita.

Asevelvollisuudesta palattuaan Hannesta odotti kotona yllätys, kun isä Alfred ilmoitti myyvänsä tilan kaivosyhtiö Ruskealan Marmorille, joka halusi ostaa Hynösten tilan, koska sen maiden halki kulki malmivyöhyke. Isä kehotti Hannesta ostamaan oman tilan, joka oli suuri mullistus nuoren miehen elämässä. Niin kuitenkin kävi, että kotitilan myyntihinnasta maksettiin ensin Mikkelin lääninhallitukseen kotitorpan lunastuksen loppulaina ja uusi kotitila löytyi Mikkelin lähistöltä. Se on nimeltään Kuusela ja sinne asettui Hanneksen lisäksi hänen Alfred-isänsä ja tämän uusi, Antreasta lähtöisin oleva puoliso Ada sekä Hanneksen sisaret Anna (19) ja Helena (17). Hanneksen isä oli solminut uuden avioliiton kymmenen vuoden leskeyden jälkeen. Elämä Kuuselassa alkoi vuonna 1937.

Näkymä Lemetissä

Talvisodan uhatessa reserviläinen ja valjakkoaliupseeri Hannes Hynönen määrättiin Mikkelin seudulta koottuun tykistöpatteristoon. Hynönen vastasi patterin hevosista. Hän lähti sotaan Laatokan Karjalaan 26-vuotiaana. Hannes selvisi talvisodasta naarmuitta, mutta hänen Vilho-veljensä sai surmansa lomalaisjunan pommituksessa 10. maaliskuuta 1940. Talvisodan rauha tuli raskain ehdoin kolme päivää myöhemmin.

– Kun Lemetin motti oli purettu, käytiin vielä katsomassa. Olihan se karu näky. Hangessa istui satoja paikoilleen jäätyneitä venäläisukkoja, Hannes muisteli.

Keväällä 1941 tuli kutsu kertausharjoituksiin. Siellä Hannes koulutettiin kranaatinheittimen johtajaksi. Lähtö sotaan tapahtui Mikkelin torilta. Hanneksen sisaret Anna ja Helena palvelivat lottina, toinen heistä myös sotasairaalassa Viipurissa. Siellä sattui Hannekselle yksi hänen täpäristä tilanteistaan jatkosodassa. Sotilaiden kävellessä kadulla, pudotti punatähtinen kone pommeja ja Hannes heittäytyi maahan vahvan lankkuaidan taakse. Pommin sirpaleet pysähtyivät aitalankkuihin.

Summan miehen ratkaisu

Hannes Hynönen palveli Jalkaväkirykmentti 1:ssä, kun sen asemasotavaihe alkoi Inkerinmaan Lampaalassa, vain 60 kilometrin päässä Leningradista. Siellä se joutui ottamaan eturintaman kovimman paikan, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kesäkuun 9. päivänä 1944. Sen alkaessa Hannes oli maatalouslomalla kotonaan. Hän tavoitti oman yksikön Summassa, kun JR 1:n eloon jääneet olivat vetäytyneet halki Karjalankannaksen. Summassa yksi miehistä päätti jäädä yksin konepistooleineen puolustamaan kotiseutuaan. Hän teki henkilökohtaisen ratkaisunsa niin.

Torjuntataisteluihin Hannes osallistui Viipurinlahdella. Hän säästyi jatkosodastakin haavoittumatta, mutta menetti kuulonsa toisesta korvastaan kranaatinheittimen laukaisumelusta. Ikänsä vuoksi häntä ei siirretty enää Lapin sotaan, vaan hän pääsi siviiliin.

Hanneksen entinen tyttöystävä Toini, oli purkanut toisen miehen kanssa solmimansa kihlauksen ja niin Hannes kysyi kävelylenkillä Toinilta, että jos Hannes hommaa jauhot, niin tuleeko Toini leivän leipojaksi? Toini tuumi, että ”Suotanhan minä tullakin”, ja niin asia oli sillä selvä. Heitä yhdisti elämän ajan hevosharrastus. Perheeseen syntyi seitsemän lasta ja tilalla tapahtui ennen pitkää sukupolven vaihdos. Eläkeläispariskunta Toini ja Hannes Hynönen jäivät asumaan kotitaloonsa, tuttuun kamariin.

Viimeinen lähtö muistopäivänä

Hanneksen täyttäessä 80-vuotta Toini ja hän muuttivat kerrostaloon Mikkeliin. Hannekselle EU:hun liittyminen oli kuin itsenäisyyden menetys. Rahankin hävittivät, tuumi hän markkojen katoamisesta. Loppukesällä 2010 Hannes näki unen, josta hän ei kertonut vaimolleen. Unessa Toini-vaimo puki mustaa mekkoa päälleen. Toini sai halvauskohtauksen saman vuoden syyskuun alussa 91-vuoden iässä. Hannes kävi joka päivä tapaamassa puolisoaan sairaalassa. Toini kuoli lokakuussa 2010.

Hannes Hynösen julkisuusmylläkkä alkoi hänen puheenvuorostaan tasavallan presidentille Linnassa 2014. Haastatteluja piti antaa monille tiedotusvälineille, mutta askel väistämättä lyheni. Kaatumisen seurauksena alkoi sairaalahoito. Johannes Hynönen joi aamukahvinsa talvisodan muistoaamuna 30. marraskuuta 2015, sulki silmänsä ja lähti hiljaa Toininsa luo tuonpuoleiseen.

Liisa Seppänen: Aika velikultia – Hannes Hynösen pitkä taival 1913–2015, Otava 2017.

Lasse Koskinen

Kirjoitus on julkaistu Vapaussoturissa 5/17.