Vapaussoturi > Nettilehti > Artikkeleita > Ensimmäinen naisten punakaarti perustettiin Viipurissa

Ensimmäinen naisten punakaarti perustettiin Viipurissa

Naisia tarttui aseisiin myös pakomatkan taisteluissa

Suomen vapaussodan punaisen puolen naiskaarteja syntyi helmikuusta 1918 alkaen. Niitä perustettiin kaikkiaan 30 paikkakunnalle. Niistä muodostettiin

lähinnä komppanian suuruisia osastoja. Useampia komppanioita oli ainoastaan Helsingissä, Tampereella ja Kouvolassa.  Vapaussodassa järjestäytyneitä naisten punakaartilaisia oli noin 2300–2400, päättelee asiaa tutkinut filosofian tohtori Tuomas Hoppu. Lisäksi punaisten perääntymisvaiheessa aseisiin tarttui vielä noin parisataa naista.

Punaisten naiskaartien syntyminen tapahtui naisten omasta aloitteesta ja vallankumousaatteen innoittamana. Ensimmäinen punaisten naiskaarti muodostettiin Viipuriin helmikuun 19. päivän 1918 tienoilla. Karjalassa sotaa oli kestänyt silloin kuukauden ajan ja muualla maassa kolme viikkoa. Viipurin naiset aloittivat palveluksensa vartiotehtävissä.

Perustamisesta erimielisyyttä

Helsingissä naiskaartin perustaminen hylättiin aluksi punakaartin päällikköesikunnan päätöksellä maaliskuun alussa. Tietojen mukaan myös työväenliikkeen naiset vastustivat perustamista. Asia eteni punaista Suomea johtaneelle kansanvaltuuskunnalle eli punaiselle vallankumoushallitukselle, joka äänesti asiasta useaan kertaan. Lopullisessa äänestyksessä voitti yhden äänen turvin kannanotto, jonka mukaan naiskaartien toimilupahakemus piti alistaa paikallistason jälkeen kansanvaltuuskunnalle. Kannanotto oli jokseenkin ympäripyöreä.

Punaisten tappiot eivät vähentäneet naiskaartien perustamista, vaan niillä paikattiin osittain syntyneitä miestappiota. Vielä huhtikuun 1918 tienoilla naispunakaarteja syntyi muun muassa Alastarolla, Hyvinkäällä, Kymissä, Mäntsälässä, Lopella ja Forssassa. Sodan parina viimeisenä viikkona niitä ei enää koottu.

Loviisassa naisille luvattiin, että heitä käytetään vain työtehtävissä. Rintamatilanteen heiketessä heitä käskettiin tarttumaan aseisiin. Naiset kieltäytyivät, jolloin heiltä uhattiin ottaa leipäkortit pois, jonka jälkeen yhtä naista lukuun ottamatta kaikki muut siirtyivät asepalvelukseen.

Palkalla merkitystä

Aatteellisen palon lisäksi punakaarteissa tarjottu palkka kannusti naisia värväytymään. Viipurissa, Turussa ja Maariassa naiset saivat aluksi saman palkan kuin miehet. Maksettu 15 markan päiväpalkka vastasi suunnilleen ammattimiehen palkkaa. Lopussa palkat laskivat, eikä niitäkään maksettu sodan loppuun saakka. Palkan lisäksi tarjottiin jonkin verran vaatetusta ja ruokaa. Perheen huoltajina toimiville naisille maksettiin pientä lisäpalkkaa.

Punakaartilaisten sotilaallinen koulutus oli vähäistä. Näin oli myös naiskaartien osalta. Lahdessa naiskaartilaisten harjoitukset alkoivat muutaman kymmenen naisen joukon osalta huhtikuun alussa 1918. Harjoituksiin kuului voimistelua ja marssiharjoituksia. Lopuksi ojennettiin kiväärit, joilla naiset ampuivat aluksi puupanoksia ja sen jälkeen Hennalan ampumaradalla kovilla panoksilla pari laukausta. Lahdessa annettu koulutus oli ilmeisesti tehokkainta punakaartien valmennusta.

Naisille jaetuista kivääreistä japanilaisvalmisteinen Arisaka oli hieman yleisempi kuin Venäjän armeijan pääaseena toiminut niin sanottu kolmen linjan kivääri eli Mosin-Nagant. Japanilaiskivääri oli lyhyempi ja sitä nimitettiin lyhyytensä vuoksi ratsuväen kivääriksi. Riihimäellä naisten punakaartille jaettiin amerikkalaiset Winchester-kiväärit. Vain Valkeakoskelta on tietoja naisten ”kuularuiskukoulutuksesta”. Tähän konekivääriryhmään kuului kuusi naista.

Rintamalle maaliskuussa

Punaisten naiskaartilaisten asuihin kuuluivat polvi- tai pitkät housut, puolitakki, säärystimet, puolivarrelliset kengät ja lippalakki. Asut kuitenkin vaihtelivat, mutta käytännöllisyyden vuoksi asuun kuuluivat poikkeuksellisesti housut, kun ajan tavan mukaan naiset pukeutuivat rauhan oloissa vain hameeseen. Vapaussodan jälkikuvauksissa puhuttiinkin naisten ”housukaarteista”.

Ensimmäisenä rintamapalvelukseen lähti Maarian 50 naisen kaarti maaliskuun toisella viikolla 1918. Samoin liikkeelle lähti Viipurin naiskaarti, joka siirrettiin Antrean rintamalle. Naisten oman kuvauksen mukaan viipurilaisnaisia käytettiin koulutuksensa mukaisesti aluksi viestintään. Tutkija Tuomas Hopun mukaan Viipurin naiskomppania osallistui taisteluihin ensimmäisenä naiskaartina.

Lännestä Hämeen kautta tapahtuneen paon aikana kuormaston mukana pakenevia naisia tarttui aseisiin. Hauhon Alvettulassa Valkeakosken naiskaarti osallistui aseelliseen läpimurtoon sillan ylityksessä. Lahdessa oli vastassa valkoisten lisäksi Loviisassa maihin noussut saksalaisten joukko-osasto. Punaisten pakenevan suurjoukon matka päättyi antautumiseen Hollolassa. Antautuneista aseellisia naiskaartilaisia oli hieman yli 450. Osa oli heittänyt aseensa sitä ennen metsään. Näistä naisista Turun naiskaartilaisia oli yli sata. Kaikkiaan Lahdessa punaisen osapuolen vankeja kerättiin Fellmannin kartanon pellolle noin 20000. Sieltä heidät siirrettiin Hennalan vankileirille.

Pikaisia tuomioita

Karjalan rintamalla valkoisten päähyökkäys Viipuria vastaan alkoi huhtikuun 23. päivänä 1918. Punaiset olivat perääntyneet kaupunkiin Antrean suunnasta. Naisia osallistui Viipurin taisteluihin, mutta naisten osuudesta on jäänyt vain vähän osanottajakuvauksia. Valkoiset valloittivat Viipurin 29. huhtikuuta.

Sodan jälkinäytös punaisten naisten osalta oli yhtä vaikea kuin miesten. Osa naisista pikateloitettiin taistelupaikoilla ja vankileirien kenttäoikeudet tuomitsivat heitä kuolemaan. Lahden Hennalan kasarmien vankileiri oli yksi teloitustuomioiden toteuttamispaikka. Punakaartien naisia teloitettiin Suomessa 270. Lisäksi naisia kuoli nälkään ja tauteihin vankileireissä. Tutkija Tuomas Hopun mukaan punakaartien naisia kaatui taisteluissa runsaat 60. Suomen vapaussota oli ankara sisällissota myös naisille.

Tuomas Hoppu: Sisällissodan naiskaartit – suomalaiset naiset aseissa 1918, Gummerus 2017.

Lasse Koskinen

Kirjoitus on julkaistu Vapaussoturissa 3/2017.