Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > Ei sitä sotaa! (4/2015)

Ei sitä sotaa! (4/2015)

Venäläinen runoilija David Samoilov on todennut: ”Me kaikki odotimme sotaa, mutta emme odottaneet sitä sotaa.” Nämä sanat voisivat löytää osoitteensa taisteluista nykyisessä Ukrainassa, jossa sodalle ei näy loppua, ja sodan hinta on noussut pilviin.

 

Samoilov kyllä tarkoitti Ukrainaankin liittynyttä sotaa, mutta ajankohta on toinen. Se vie vuoteen 1941, jolloin Hitlerin sotavoima pyyhkäisi kokonaiset neuvostoarmeijat tieltään ja toi mittaamattomat kärsimykset lukuisille siviileille.

 

Hitlerin mielestä Saksa tarvitsi elintilaa nimenomaan laajasta Neuvostoliiton valtakunnasta. Hänen väkivaltakoneistonsa saavutti taktista menestystä, mutta lopulta edessä oli strateginen katastrofi. Alistajista tuli alistettuja.

 

Tuskin Hitler olisi edes valtaan noussut ilman toista suurkatastrofia aika tarkalleen sata vuotta sitten. Silloinkin Saksan vihollinen oli Venäjä ja sota nostatti hallitsijoiden kannatusta, ainakin aluksi. Myös Venäjän keisari Nikolai II oli suosionsa huipulla. Nationalismi ja isovenäläisyys olivat voimissaan.

 

Sodan piti kestää alle puoli vuotta, mutta siitä tuli siihen asti verisin suursota ihmiskunnan historiassa. Ensimmäinen maailmansota toi mukanaan nälänhädät ja vallankumoukset ja myös vei mennessään yli 300 vuotta Venäjää hallinneen Romanovien dynastian.

 

Sota tuo aina onnettomuuden, ja silti yhä löytyy hallitsijoita, jotka ovat valmiita viemään kansalaisensa turmioon sotakentille. Aina löytyy vallankumousjohtaja Leninin nimeämiä ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka vaikkapa nationalismin puuskassaan eivät näe metsää puilta ja jouduttavat kanssaihmisten tietä tuhoon.

 

Sodassa kaikki kärsivät tuhon voimien päästessä valloilleen. Hitlerin Saksan tavoin sotahuumaan sairastunut suurvalta epäilemättä murtuu jatkossakin oman laajentumishalunsa luoman painolastin alle.