Vapaussoturi > Nettilehti > Pääkirjoituksia > 1917 (4/2017)

1917 (4/2017)

Vaikka 100 vuotta on kulunut bolsevikkien vallankaappauksesta Venäjällä ja sen järistysaalloista Suomeen, vain harvat historiantutkijoistamme tai päättäjistämme haluavat tai kykenevät objektiivisesti pohtimaan tätäkin

historiamme kipupistettä.
 
Vuonna 1917 Venäjän bolsevikit onnistuivat hyödyntämään sekasortoa laajassa valtakunnassa omien tavoitteidensa hyväksi. He saivat kannattajia etenkin venäläisistä sotilaista, joita Suomessa oli runsaasti. Lisäksi bolsevikit solmivat vauhdilla yhteyksiä Suomen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja keväästä 1917 lähtien Suomessa muodostettiin kiihtyvään tahtiin työväen järjestyskaarteja/punakaarteja.
 
Kesällä 1917 pidettiin SDP:n puoluekokous, joka joutui usean bolsevikin vaikuttamiskohteeksi. Kokouksessa vakuuttavasti puhunut Aleksandra Kollontai oli sitä mieltä, että SDP jakautuu läheisessä tulevaisuudessa. Nimenomaan hän oli ohjannut mielipiteitä kokouksessa ja ajanut Suomea irtaantumaan Venäjästä. Pian Venäjällä myös J.V. Stalin piti edellä mainittuun tähtääviä puheenvuoroja. Myöhemmin Stalin paljasti näkemyksensä, jonka mukaan Leninin kansallisuuspolitiikan ytimeen sisältyi nerokas paradoksi ”eroamisesta yhdistymistä varten”. Kollontain tavoin Stalin oli päämäärätietoinen vallankumouksellinen, mutta vastaavaa päämäärätietoisuutta ei oikein saatu iskostettua Suomeen, jossa monet aatetoverit eivät kannattaneet vallankumousta. Jopa Lenin moitti Kullervo Mannerille (myöh. punaisen Suomen johtaja) suomalaisten antimilitarismia.
 
Syksyyn 1917 mennessä tilanne oli muuttunut erittäin tulenaraksi, ja suurliikemies Alfred Kordelinin murha marraskuun alussa sähköisti tunnelmaa entisestään ja herätti huolta niin porvarillisten kuin maltillisen vasemmiston keskuudessa. Murhaan olivat syyllistyneet joukko punakaartilaisia ja venäläisiä vallankumouksellisia sotilaita. Murha tapahtui samaan aikaan Venäjällä tapahtuneen mullistuksen kanssa:

marraskuun alussa 1917 kiiri Suomeen tieto, että Leninin johdolla bolsevikit olivat kaapanneet vallan. Tämä viimeistään rohkaisi Suomessa vasemmiston radikaalia ainesta vastaavaan toimintaan. Lisärohkaisua tuli Leninin tunnetussa viestissä suomalaisille aatetovereilleen: ”Nouskaa, nouskaa viivyttelemättä ja ottakaa valta järjestäytyneen työväen käsiin.”
 
Ensimmäinen yritys suomalaisten sosialistien vallankumoukseksi tapahtui 14. marraskuuta 1917. Tuolloin maahan julistettiin yleislakko. Sen avulla oli tarkoitus aiheuttaa sen verran häiriötä yhteiskunnalle, että vallanotto tulisi mahdolliseksi. Väkivaltainen lakko päättyi kuitenkin ennen aikojaan marraskuun 21. päivänä.
 
Lakon päättymisestä huolimatta vasemmiston keskuudessa julistettiin vallankumouksen jatkuvan. Tätä tavoittelivat myös bolsevikit Suomen itärajan takana. Muun muassa J.V. Stalin saapui Suomeen marraskuun lopussa 1917 antamaan ohjeita ja kehotuksia vallankumouksen toimeenpanosta.
 
Jos bolsevikkien vallankaappaus olisi epäonnistunut Venäjällä, se olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelastanut lukuisat suomalaiset sekä miljoonat venäläiset väkivaltaiselta kuolemalta tulevien vuosikymmenien aikana.